25.03.2011 - Miksi seisoa ulkona, jos voi päästä sisäänkin!

Tuuli on tuima.

Kaahailin tänään kalsarisillani kirpparilla. Juuri kun olin aikeissa sovittaa farkkuja, hoksasin, että punainen, rakas marikassini on kadoksissa!

Ei näkynyt paikoissa, jossa olin tonkinut vaatekasoja ja kirjoja. (Löysin kolme, jotka minulla jo on, mutta aion antaa ne eteenpäin. Vein vastaavasti kassillisen kirjoja mennessäni sinne.) Kyselin pariskunnalta, joka teki omia löytöjään. Huutelin yläkertaan, mahtaako siellä näkyä pussukkaani. Ei kuulemma näkynyt.

Kun menin kopperoon takaisin, havaitsin kassini olevan takkini alla seinällä. Saatoin vain nauraa itselleni. En ymmärrä enää edes hävetä typerehtimistäni. Liekö väliä, vaikka yksi muori hiippailee ja sählää. Mahtuuhan tänne valmiiseen maailmaan. Suvaitsevaisuutta, ystäväni, suvaitsevaisuutta!

Teemme elämämme käännekohdissa valintoja. Niistä seuraa vääjäämättä se, että astumme ikään kuin paattiin, jossa istuvat saman valinnan tehneet. Sen jälkeen emme enää päätä, miten kyseisestä asiasta ajattelemme, sillä venho kuljettaa meitä omaa reittiään, ja maisemat ovat sen mukaiset. Mielipiteemme ja ajatuksemme juontavat juurensa tekemästämme valinnasta, sillä maisemat vaikuttavat siihen, millaisen käsityksen muodostamme.
Nämä ajatukseni liittyvät päivän kirkkoaiheisiin ja mediamyllytykseen.

Tulin äskettäin saunasta. Jo sinne mennessäni mietin, onko minulla varmasti kaikki tarpeellinen mukana. En keksinyt, mitä voisi puuttua, mutta oli sellainen tunne kuin usein on vastaavassa tilanteessa.

Kun saunomiseni olin saunonut sorkkalöylyineen, huomasin, että pyyhettä ei ole. Aika tarpeellinen asia, mutta selvisin joten kuten ilmankin.

Ennen uskoon tuloani oli vastaavanlainen olo. Elämässäni olivat asiat reilassa. Oli mieluinen puoliso ja lastakin jo odotimme. Ei siis puuttunut mitään, mutta silti tuntui, että eväspakissa jokin oli pielessä. En vain tiennyt, mitä se voisi olla.

Jumala on antanut luomalleen ihmiselle kaipuun, jota ei voi kukaan eikä mikään muu täyttää kuin Luojamme itse. Yksi yrittää löytää työstään tyydytyksen, toinen tarrautuu aineisiin tai materiaan. Mitä sitten kukin meistä kaapiikaan sielunsa täytteeksi saadakseen lohdutuksen ja rauhan sisimpään.

Vain Jeesus täyttää sydämemme tyhjyyden. Hän teki sen jo kauan sitten Golgatalla, ja me saamme syödä valmiista pöydästä. Emme voi viedä omia eväitämme tuohon pöytään, vaan meidän on jätettävä ne ovensuuhun ja vaihdettava itse ostamamme hienot hepeneet Jeesuksen tekemään juhlapukuun. Se on niin valkoinen asu, ettei kukaan vaatteen valkaisija voi saada niin puhdasta aikaan. Jeesuksen tarjoama juhlapuku on pesty hänen verellään, ja se on meille lahja, pelkkää armoa.

Tämän maailman viisaille sanoma rististä on hullutus. Kirjanoppineille ja fariseuksille ei koskaan riitä Jumalan valmistama pelastus. He tahtovat ansaita sen itse. Mutta taivaan portilla selviää totuus. Jeesus sanoo: "Minä en tunne teitä. Te ette ole koskaan tulleet minun tyköni."

Maailmamme hullunee päivä päivältä. Vanha David-ystävämme sanoi vuosia sitten sanat, jotka lohduttavat minua usein, kun meinaan ahdistua uutisia seuratessani. Hän sanoi: "Maailma menee menojaan, ja uskova ihminen saa ikään kuin sivusta seurata sen menoa. Hänen ei tarvitse kuitenkaan juosta siinä mukana."

Sen takia en kirjoita maailman kauheuksista. Ne eivät ketään virvoita. Lohdutus ja lepo löytyvät vain Jeesuksessa ja sitä tarjoan sinulle, arvoisa lukijani, samoin kuin itselleni.

Ehdin Arin luokse vasta neljän maissa tänään. Ari voi paremmin kuin eilen. Menimme alakertaan ja kuuntelimme kirjaa. Petri viestitteli, olenko kotona, joten kiirehdin kotiin kuudeksi. Saattelin ensin Arin sänkyynsä nukkumaan.

Minulla oli bisneshommia päivän aikana. Soitin Teuvan ja Isokyrön kirjastoihin ja sovin kirjaesittelystä.
- Teuvan kirjastoon ti 12.4. klo 18.30
- Isokyrön kirjastoon to 28.4. samaan aikaan (alustava aika).

Lähetin aineistoa lehti-ilmoituksia varten. Mainonta on tärkeä linkki esittelyn onnistumisen kannalta, joten arvoisat lukijani: mielellänne voitte kutsua ystäviänne ja sukulaisianne noihin tilaisuuksiin, älkääkä epäröikö itsekään tulla.

"Jumalan yksikin sana on kuin aurinko,
joka antaa ikuisen päivän, elämän ja ilon.
Onnellinen se, joka mielellään katselee tuota valoa;
myyrät ja lepakot eivät sitä mielellään katsele."
-Luther