19.03.2011 - Päivän vilaus.

Kevätaurinkoinen päivä.

Joimme Teron kanssa kahvia eilisiltana yhdeksän jälkeen. Kaipa jo petasin itselleni lukemisaikaa ja niin teinkin. Luin kolmeen asti yöllä, että sain kirjan päätökseen. Tänään aloitin jo seuraavaa. Nyt on näköjään lukubuumi menossa.

Ari oli kuunnellut Tuulan kirjan loppuun. Hyvä se oli kuulemma. Aloitimme uutta, tällä kertaa kahden naisen lähetystyörupeamaa Keniassa. Sitä Ari jäi tänään kuuntelemaan, kun lähdin.

Olimme alakerrassa käytävässä, jossa on nytkin jokin näyttely menossa. Join kahvia, tein käsitöitä ja kuuntelimme samalla. Ari aivasti lähes 10 kertaa peräkkäin, niin hän teki eilenkin. Taito sekin, minä en pystyisi. Eivätkä ne ole mitään pikkuniiskauksia nuo Arin aivastukset, vaan pienoisia pyörremyrskyjä.

Ari näyttää voivan hyvin, antibiootti menee kolmesti päivässä. Ensi viikolla verikokeita tietysti. Huomenna kirkkoon, Ari haluaa ehdottomasti, ja minä myös.

Tapasin ystäväni Amekin kanssa pitsan ääressä päivällä. Muita en ole tavannutkaan Arin ja Teron lisäksi. En ole jaksanut.

Äidin ja veljieni kanssa olemme soitelleet tänään. Olen kiitollinen, että meillä on yhtäläinen näkemys asioiden hoitamisesta nytkin, kun isän sairaus etenee. Hänellähän on altzheimerin tauti sekä diabetes, vaikka omasta mielestään hän on perin terve. Aikuisten lasten tehtävä on tukea sitä vanhempaa, joka tarvitsee tukea. Tässä tapauksessa äitiä.

Tänään olen rukoillut hartaasti joitakin asioita omaan perheeseeni liittyen. Lisäksi helpotuin, kun kuulin, että Japanissa olevat lähetit voivat hyvin. Japanilaiset tarvitsevat paljon rukouksiamme kuten kaikki maapallon kolkat. Erityisesti vainotut kristityt.

"Kootkaamme siis kaikki huolemme yhteen
ja upottakaamme ne kuin kipinät
Jumalan äärettömän rakkauden
ja huolenpidon mereen." -Luther

Armoa ja rauhaa sinulle, arvoisa lukijani!