14.03.2011 - Vartija kysyy: mikä aika on?

Kylmä viima, aurinkoista, yöpakkasta aika lailla.

Tänään päivä on vilahtanut, enkä ole tahtonut pysyä vauhdissa mukana. Väsytti herätä, mutta nousin kuitenkin, sillä minulla oli tärkeä tapaaminen aamun koittaessa. Jumala siunasi kohtaamisen. Sen jälkeenkin tapasin tärkeitä ihmisiä, tulin siunatuksi.

Sorruin ostamaan kirpparilta erään sinivalkoisen Arabian lautasen, vaikka en ole tiennyt ollenkaan, että olisin tuollaisten perään. Minulla on kannu samaa sarjaa, ja lautanen on kaunis kuten kannukin.

Kristillinen kirjakauppa on saanut kirjojani myyntiin! Kun menin sinne, myyjällä oli juuri kirjojani kädessään, kun hän järjesteli niitä. Lupauduin menemään pyydettäessä joskus esittelemaan kirjaani liikkeeseen.

Ei Arilta otettukaan verikokeita tänään, se oli väärä tieto. Ari voi aika hyvin, vaikka kyllä hän mielestäni on vieläkin väsyneempi kuin joskus aiemmin. Tai sitten minä itse olen, mutta luulen Arin olevan. Ääneni ainakin on painuksissa ja saan yskänkohtauksia, joihin auttaa astmalääke.

Nivala-lehdessä oli tänään, tai oikeastaan jo eilen, ilmoitus kirjaesittelystäni kirjastossa. Kävin ostamassa tilaisuutta varten keksejä. Tutkin joka paketin, oli tosi vaikea valita. Kaikissa sadoissa laatikoissa oli jotain vikaa. Puoli tuntia tutkin ja hiplasin paketteja ja sihtasin selosteita, mutta en tullut sen viisaammaksi. Heitin lopulta jotain perusjuttua kärryyn. Sen olisin voinut tehdä yhtä hyvin ilman tutkimuksiani.

Pyhäkoulu Metsäkalliossa meni mukavasti. Lapsukaiset ovat suloisia, mutta kovin hiljaisia he ovat. Kerroin heille kirkollisista väreistä ja leikimme arvausleikkiä kankaanpaloilla. Esitin flanellokuvilla Sakkeuksen tarinan, ja lauloimme hänestä tutun laulun. Rukoilimme, lauloimme ja soitimme yhdessä, lapset värittivät, saivat merkkinsä ja teimme loppupiirin.

Ystävän luona kävin vielä palaveeraamassa ja rukoilemassa, ja nyt onkin kovasti jo aika siirtyä keittiön kautta nukkumaan.

Luther sanoo rohkaisevasti meille tänä iltana:
"Meidän pitää jättää asiamme Jumalalle
ja sitten käyttää iloisesti sitä,
mitä hän käsiimme antaa.
Sen, mitä tulevaisuus tuo, saamme jättää luottavaisesti hänen huolehdittavakseen."

Jos haluat, voit katsoa, mitä Olavi Mäkelä kertoo Japania ja omaa kansaamme koskien. On rukouksen aika, nyt viimeistään!

Herra olkoon meidän ja koko meidän kansamme ja koko ihmiskunnan kanssa,
ja antakoon sinulle kuten minullekin oman rauhansa, arvoisa lukijani!