28.02.2011 - Yksi elefantti marssi näin!

Lähes nollakeli. Ilkeä viima, mutta aurinkoista.

Unohdin kertoa mukavan episodin eräältä päivältä. Tulin sairaalasta ja poikkesin pieneen elintarvikekauppaan. Kassalla oli tummahko nuori nainen, hänellä oli risti kaulassa. Kysyin, onko se hänellä muuten vaan, vai onko hän kristitty. Tyttö sanoi olevansa kristitty, iranilainen. Kiitos Jumalalle hänestä. Juttelimme hiukan ja toivotin hänelle Jumalan siunausta.

Muistin viimeinkin tukanleikkuuvälineet, kun menin Arin luo. En unohtanut termospulloani enkä eväitäni enkä myöskään käsityötäni liioin. Raahasin omaisuuttani niska kierossa, kun lampsin sairaalaan.

Aamusella olin käynyt jo keskustassa. Ostin uuden kellonremmin, sillä entinen oli täysin laho ja lähes mätänemistilassa. Korkea aika siis.

Eilen sattui nolo juttu. Marssin jalkakäytävää ja näin kaljatölkin kaupan seinänvierellä. Muutama nuori mies norkoili jalkakäytävän kadun puolella. En yhdistänyt tölkkiä ja nuorukaisia toisiinsa. Kävellessäni nappasin tölkin ja kaadoin maahan kaljat sen sisältä.

Miksi moni maksaa tölkistä sisältöineen, mutta ei sitten juo pulloa tyhjäksi! Se ei mahdu minun järkeeni. Itse tiristän joka tipan, jos olen aineet maksanut.

Tölkin omistaja, yksi miehistä, olisi kai halunnut tiristää nesteet tässä tapauksessa kurkkuunsa, ellei joku kahjo olisi varastanut hänen tölkkiään. Mutta koska kaveri huusi ruotsiksi, "hej, den var min tölk" tai jotain muuta käsittämätöntä, niin enhän minä ymmärtänyt.

Totta puhuen minua harmitti, varsinkin jälkeenpäin. Tietysti minun olisi pitänyt pyytää anteeksi, palauttaa tölkki omistajalleen välittömästi. Mutta häkellyin ja ajatukseni toimivat viiveellä. Sitä paitsi miehet nauroivat kuin hyvällekin vitsille, joten eivät he kai janoon kuolleet. Toivottavasti ryöstetty kertoo juttua eteenpäin ja saa menetetyn kaljansa ilot nauruna takaisin.

Jatkossa en tartu tölkkiin ennen kuin varmistan, ettei sen omistaja hillu lähistöllä. En sentään halua olla mikään rosvo. Joku lapsistamme vastasi muutaman vuoden ikäisenä puhelimeen, eikä soittaja kertonut nimeään. Lapsemme halusi tietää, onko soittaja "joku loffo, vai?"

Olisinpa niin terävä, että heti osaisin vastata näppärästi! Se olisi mukavaa. Yöllä usein keksin nasevia vastauksia kysymyksiin ja kiperiin tilanteisiin. Aamun tullen kaikki järkevyys hälvenee palatakseen seuraavana yönä.

Ari oli valmis kuin palomies lähtemään heti alakertaan, kun menin kahden maissa sairaalaan. Ruuan jätimme taas odottamaan pulloon, ja painelimme hissille. Hoitaja auttoi Arin laittamisessa tuoliin. Nosturikin toimi tänään.

Olimme puoli neljään alhaalla ja nautimme olostamme. Kirjasto oli lähes kuuma, kun aurinko helotti. Kun palasimme ylös, leikkasin Arin tukan. Päivyt aloitti puhelunsa minulle jo alakerrassa ja se jatkui tukanleikkuun puoliväliin asti. Sitten minun oli todella lopetettava, että saatoin pitää toisella kädellä Arin päästä kiinni, ettei se jäänyt roikkumaan kaulan varassa. Ari ei pysty kannattelemaan päätään oikeastaan ollenkaan.

Tukka tuli leikatuksi ja hieno siitä tuli. Ari oli tyytyväinen ja väsynyt, kun jätin hänet vuoteesen kuuntelemaan radiota. Eilisestä huonosta olosta ei Arilla ollut tietoakaan! Olen sangen kiitollinen Jumalalle, että Arin kohdalla on alkanut mielestäni melkein kuin uusi elämä. Jospa sinäkin, arvoisa lukijani, kiittäisit kanssani Jumalaa siitä! Jumala on ylistämisen arvoinen, ja kun hänelle nousee monta kiitosta, emme tiedä, mitä se saa aikaan henkimaailmassa. Jotain hyvää kuitenkin.

A.W.Tozer kirjoittaa painavia sanoja. Tässä pieni lainaus tekstistä:
"Seurakunnat ja yhteisöt, joita hurskaat miehet perustivat, näyttävät olevan kykenemättömiä kasvamaan samalla hengellisellä tasolla yhden tai kahden sukupolven jälkeen. Hengelliset isät eivät pystyneet siirtämään toisille sitä rohkeutta ja uskoa, joka heillä itsellään oli. He turvasivat Jumalaan, mutta heidän jälkeläisensä kadottivat näkynsä. He luottavat menetelmiin ja säädöksiin sen voiman sijasta, jonka he tietävät puuttuvan itseltään.

" - - Luovutamme yksi kerrallaan pois ne oikeudet, jotka meille on ostettu ikuisen liiton verellä
- oikeus olla oma itsensä,
- oikeus totella Pyhää Henkeä,
- oikeus ajatella omia ajatuksiansa,
- oikeus tehdä omalla elämällänsä mitä haluaa,
- oikeus päättää Jumalan edessä mitä tehdä rahoillansa." -Jumala ei ole vaiti, s.32.

Kirjan ajatukset ovat ajankohtaisia ja puhuttelevat tänäkin päivänä, vaikka kirja on kirjoitettu 25 vuotta sitten. Pyhän Hengen innoittamat sanat ovat ajankohtaisia kaikkina aikoina, monille ihmisille.

Toivotan hyvää yötä, Jeesus myötä, hyvä lukijani sinulle!