25.02.2011 - Päivä on pulkassa!

Noin -5 astetta enää, viima lisääntynyt.

Ehdin juoda aamukahvini ja pitää aamuvartioni, kun Aulikilta tuli viesti "ehditkö". Ehdin. Menin rukoilemaan hänen luokseen. Varalta oveen jälleen lappu:"Itellan mies. Soita numerooni xxx, olen naapurissa ja tulen viivana."

Kirjalaatikko oli jälleen tulossa. Aikaa en ikinä tiedä tarkkaan, mutta juuri silloin olisi kamalasti menoja, kun pitäisi kököttää kotona odottamassa lähetystä. Voisinhan hakea sen postista, mutta mieluummin olen paikalla niin että saan kirjat suoraan kotiin.

Kirjat tulivat, kävin asioilla, sitten Arin luo. Olinpa iloinen, kun Ari oli puettu päivävaatteisiin valmiiksi. Päiväruoka oli tippumassa, mutta Ari halusi lähteä heti kirjastoon, ja niin me menimme. Kävin sanomassa kansliassa hoitajille, että häivymme alakertaan. Kiitin myös, että Ari oli pukeissa.

Ari oli oikein hyvässä kunnossa. Ei kuumeesta tietoakaan tänään. Olimme reilut kaksi tuntia vakiopaikallamme kirjastossa. Join termospullokahviani, kuuntelimme Kenian lähetin elämää, kudoin, puhuin kännykkään, kollasin Arin suuta nenäliinoilla tarvittaessa. Olimme täysin onnellisia olossamme. Miten paljon home on mahtanut vaikuttaa hänen terveyteensä edellisellä osastolla, sillä hänen silmänsä ovat aivan erilaiset nykyisin?

Vein Arin vuoteeseen ja jätin kuuntelemaan Raamattua. Sitä ennen rukoilimme ja kiitimme Jumalaa toisistamme ja kaikesta.

Lähdin Laihialle. Ystäväni Marjaisa Pelto valmistui sairaanhoitajaksi, ja menin häntä onnittelemaan. Tupa oli täynnä väkeä. Olin vain sen aikaa, että ehdin nauttia runsaita pöydän antimia sekä suolaiselta, että makealta puolelta. Kiitos emännälle, olipa herkulliset tarjottavat. Jätin roposeni Israel-rahastoon ja vein kirjani lahjaksi emännälle.

Kävin Laihian apteekissa hakemassa astmalääkettä. Päästin tullessani jonkun miehen samasta ovesta sisään, kun itse tulin ulos. Eipä kulu apteekin oven saranat.

Porhalsin samoilla tulilla Donkkis-aasi -iltaan. Kansanlähetyspäivillä myydään kyseisiä aaseja Seinäjoella ensi kesänä. Seinäjokiset ovat kuulemma tehneet jo hirmuisen monta aasia. Vaasalaisetkin tekevät parhaansa.

Aluksi rukoilimme viiteen naiseen Leenan luona, sitten aloitimme hommat. Minä leikkasin koko illan sinisiä osia, toiset muita osia, joku ompeli. Kolmisen tuntia rehkimme, välillä kahvittelimme ja lopuksi rukoilimme. Saimme paljon aikaan.

Lämpömittari, jonka asensin tupani ikkunan taakse, että näkisin muka jo sisältä lämpötilan, on viraton vekotin. Se näyttää vaan nollaa, vaikka ulkona olisi millainen pakkanen.

Tuo mittari alkoi puhutella minua tänään. Kun elämässäni tulee myrskyjä, tuulia, kaatosateita ja välillä hellettäkin, Jumala tahtoisi minun pysyvän hänessä tyynenä ja levossa. Vaikka olosuhteeni vaihtelevat, Jumala ei muutu. Hän on sama ikuisesti. Hän rakastaa ja armahtaa minua ja jokaista lastaan.

Vaikka siis tuuli pyörittää minua miten paljon, ei minun tulisi antaa sen nostaa verenpainettani. Hermoja on turha menettää. Hallitseehan Isäni kaikkea elämässäni. Minut on kätketty Jeesukseen, joten olen turvassa säällä kuin säällä.

Mutta ihminen ei olisi ihminen, jos ei välillä tekisi virheitä ja ylilyöntejä. Minulle niitä ainakin sattuu. Silloin on nöyrryttävä pyytämään anteeksi, eihän siinä muu auta, että pääsee eteenpäin.

Olen lahjoittanut kirjani eräälle ministerille. Tänään häneltä tuli kiitoskirje. Olin varma, että minut haastetaan oikeuteen tai jotain, kun näin virallisen kirjeen postilaatikossani.

Minun on vaikea uskoa, että asiani voisivat mennä hyvin ja voin saada hyvää palautetta. Minun pitäisi opetella ottamaan vastaan hyvääkin, eikä aina pelätä pahaa ja olla varuillaan ikävyyksiä odottaen.

Muroma kirjoittaa tänään uskonnollisuudesta ja kristillisyydestä muun muassa näin:
"Kristillisyys eroaa kaikesta uskonnollisuudesta nimenomaan siinä, että sen elämän voimana on Pyhä Henki. Minkään inhimillisen uskonnollisuuden kohdalla ei ole näin. Jumalan Henki voi vaikuttaa ulkoapäin uskonnolliseenkin ihmiseen, mutta kristitty tunnetaan siitä, että Pyhä Henki on ottanut asumuksensa hänessä." -Onnellisen elämän salaisuus.

Pyhä Henki hoitakoon ja parantakoon vammojamme, sillä niitä meillä jokaisella on hautaan asti. Mutta kerran taivaassa olemme ehjiä ja vailla luonnollisen ihmisen vajavaisuutta. Sitä kohti uskossa, arvoisa lukijani!