23.01.2011 - Lepopäivän viettoa oikealla tavalla!

Pakkasta noin 16 astetta, mutta iltaa kohti lauhtuvaa

Kävelin eilen kotiin sairaalasta, ja mikäs oli kävellessä. Ei tainnut olla kuitenkaan hyvä juttu. Yöllä hikoilin, aamulla pää kipeä ja pää räkää täynnä. Otetaanpas taas rauhallisemmin sittenkin.

Nukuin huonosti, heräsin kymmeneltä sopivasti jumalanpalvelusta kuuntelemaan. Arto Lehtineva piti puhuttelevan saarnan Vaasan kirkossa. Hän kertoi jostain ruotsalaisesta papista, joka vierailee täällä parin kuukauden päästä.

Tuo pappi oli mennyt aikoinaan työhön seurakuntaan, taisi olla Tukholman lähellä, jossa kävi vain kymmenkunta ihmistä kirkossa, nämäkin iäkkäitä. Kirkko aiottiin muuttaa uimahalliksi, mutta kyseinen pappi alkoi luotsata tuon seurakunnan toimintaa.

Nykyisin kyseisessä kirkossa pidetään monta jumalanpalvelusta joka sunnuntai, ja kirkko on aina täynnä. Mikä selitykseksi?

Seurakunnassa aloitettiin työ vähäosaisten parissa.

Lehtineva sanoi, että maassamme menee liian hyvin. Jumalaa ei enää tarvita, ei tarvita Jeesusta mihinkään. Helsingissä käydesään hän oli pari päivää sitten nähnyt kuitenkin valtavat määrät syrjäytyneitä, laitapuolen kulkijoita. "Rakas Jumala, Jeesuksella olisi täällä työtä", Lehtineva sanoi ajatelleensa.

Junassa kotimatkalla Lehtinevan lähistölle oli istahtanut pultsarin näköinen mieshenkilö, jota jokainen vaunun asukas oli Lehtineva mukaan lukien vähän kavahtanut. Kohta tuo mies oli kulkenut vaunuosaston läpi ja antanut jokaiselle lappusen, jossa luki päällä "yllätys". Sisällä oli jokin Raamatunkohta, joka kertoi Jeesuksesta. Paikalle palatessaan mies oli puhunut itsekseen: "Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu..."

Kirkossa olleita rippikoululaisia Lehtineva myös rohkaisi: "Emme käännytä teitä uskoon rippikoulussa, vaikka tahtoisimmekin, sillä siihen emme kykene. Voimme vain kertoa Jeesuksesta, mutta käännyttämiseen meillä ei ole valtaa eikä voimaa. Vain Jumala voi pelastaa ihmisen."

Teron kanssa luimme jälleen yhdessä Raamattua, ja se on minusta mukavaa. Tero istui keinussa, minä sohvallani. Joimme kahvia samalla ja juttelimme muutenkin.

Iltapäivällä menin Arin luo autolla ja hoitajien kanssa laitoimme Arin tuoliin. Invataksi haki meidät Adventtikirkolle, jossa oli tänään ensimmäinen Luther-Säätiön messu Vaasassa. Ihmisiä oli noin 30. Joukosta oli löytynyt kanttori, kahvinlaittajat ja suntio. Markus Pöyry tuli perheensä kanssa Seinäjoelta. Meidän pojatkin olivat kumpikin paikalla ja olin siitä iloinen.

Markuksen saarnassa oli kohti käyvä opetus. Hän puhui Naamanista, joka oli väkevä sotasankari, mutta sairasti pitalia. Ulkoisen uhan Naaman pystyi torjumaan, mutta sisäistä eli pitalia ei. Pitali on vertauskuva synnistä, ja vaarallisin vihollinen jokaiselle ihmiselle onkin juuri sisällämme asuva synti. Voimme verrata itseämme Naamanin tilanteeseen.

Yllättäen Naaman-kertomuksen vaikuttavia henkilöitä olivat:
-orjatyttö, joka oli ryöstetty Israelista palvelustytöksi vieraaseen maahan
-profeetta Elisan palvelija
-Naamanin palvelijat

Naaman, joka oli tottunut herransa palveluksia suorittamaan, otti neuvon vastaan orjatytöltään. Sen varassa hän lähti vieraaseen maahan, kuningasta tapaamaan, jotta parantuisi pitalistaan, sillä eihän nyt noin suuri herra minkään rahvaan, jonkun profeetan luokse voinut alentua menemään.

Jumala ei voinut auttaa Naamania, ennen kuin tämä tulisi pieneksi, ja sen takia hänet täytyy nöyryyttää. Naapurimaan kuningas suuttui: "Minäkö olen jokin jumala, kun sinä tulet minulta paranemista hakemaan!" Naaman ohjattiin profeetan luo apua saamaan, kuten orjatyttö oli neuvonut.

Hieno Naaman istui ulkona vaunuissaan odottaen profeetan tulevan palvelemaan itseään. Tämä ei tullut ensinkään, vaan lähetti palvelijansa ohjaamaan Naamania pulikoimaan Jordanissa. Mikä nöyryytys Naamanille! Taas Naaman joutui ottamaan neuvon vastaan palvelijalta, ja vielä tuollaisen neuvon.

Vielä kolmannen kerran palvelijat neuvoivat Naamania, kun tämä ei tahtonut suostua sukeltamaan vaivaiseen Jordan-virtaan, koska neuvo oli liian yksinkertainen.

Markus Pöyry opetti, että Naaman olisi heti totellut, jos hänen olisi pitänyt tehdä jotain vaikeaa. Noituus ja islam leviävät tänä aikana vauhdilla, koska niiden opetukseen kuuluu erilaisia rituaaleja, joita ihmisen pitää suorittaa. Me haluamme ansaita itse paranemisen ja pelastuksen, emme halua nöyrtyä ottamaan vastaan Jumalan valmistaa pelastusta. Omilla teoillamme vastaavasti emme voi pelastua. Kristinusko on olevinaan liian helppoa, kun emme voi muuta kuin uskoa ja ottaa kasteen. Jeesus on tehnyt kaiken puolestamme.

Jordan-virta, johon Naamanin piti kastautua. ei ollut mikä tahansa virta. Se oli sama, jossa Johannes ja Jeesus kastettiin myöhemmin! Kun Naaman totteli, Raamattu kertoo, että hänen ihostaan tuli kuin pikkulapsen iho. Hän ei vain parantunut, vaan hän sai uskon lahjan ja kasteen sen myötä. Valtava kuva kasteesta ja pelastuksesta.

Kun Jumalan Sana yhdistyy johonkin paikkaan tai asiaan, sillä on suuri merkitys. Jordan-virtaan yhdistyi Jumalan Sana, joten vain tuossa virrassa Naaman saattoi parantua. Kun Jumalan Sanalla siunataan leipä ja viini, saamme nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren. Tämä on suuri salaisuus, sen voi vain uskossa omistaa.

Orjatyttö oli menettänyt perheensä, kotinsa, kotimaansa ja oman kielensä, mutta hän ei katkeroitunut. Sen sijaan hän kehotti isäntäänsä menemään omaan maahansa parantuakseen profeetan avulla. Näin Naamanista tuli pakanakristitty. Valtava tehtävä ja siunaus pienellä orjatytöllä!

Myös toiset palvelijat olivat merkittävässä asemassa Naamanin suhteen, sillä he saivat Naamanin menemään Jordanille. Kun Naaman oli parantunut Jordanissa, sekä sisäisesti että ulkoisesti, hän ei enää jäänyt odottamaan Elisan talon ulkopuolelle, että profeetta tulisi häntä palvelemaan. Ei, nyt hän meni sisään, ja nimitti itseään palvelijaksi Elisan edessä.

Näin oli Jumalan työ tullut täydelliseksi Naamanin kohdalla. Kun Naaman alistui Jumalan väkevän käden alle, hän sai avun ja parantumisen. Ihmeellinen Jumala!

Saimme ehtoollisen Arin kanssa, kuten muukin kirkkoväki. Näin, että Ari nautti tilanteesta kuten minäkin. Ja mikä ihanaa: loppuvirtenä oli meidän vihkivirtemme, Soi kunniaksi Luojan. Se kruunasi illan.

Kun toiset menivät yläkertaan kahville, minä hain itselleni kahvia alas ja istuimme Arin kanssa ja juttelin ohimenevien kanssa, kunnes taksi haki meidät. Kerroin kuskille saarnan sisällön, näin se pysyy itsellänikin paremmin mielessä!

Oli saarnassa muitakin puolia, mutta tuossa jotain päällimmäisiä mieleeni jääneitä kohtia. Kahden viikon päästä tilaisuus on seuraavan kerran.

Saattelin Arin osastolle ja lähdin saman tien pois, kun kaksi hoitajaa tuli auttelemaan Aria. Tero menee huomenna käymään isänsä luona ennen kuin lähtee taas Keuruulle.

Rukoilen viisautta tulevaan viikkoon, sillä monenlaisia suunnitelmia on mielessäni. Jospa saisin kulkea edellä valmistetuissa teoissa, enkä hötkyilisi omiani.

Siunausta alkavaan viikkoosi, arvoisa lukijani!
"Suuri voitto on jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa", sanoo Sana.