20.01.2011 - Kirja on netissä myytävänä!

Paljon lunta, mutta enää ei ole satanut lisää.

Huomasin, että kirjani on tullut nettiin ja siitä innoissani yritin olla itseäni fiksumpi ja laitoin muka linkin etusivulle. Möhläsin. Nyt siellä on kaikenlaisia harakanvarpaita, kunnes Jyrki ratsastaa paikalle tietokoneellaan ja oikoo äitikän möhlät joskus iltamyöhäisellä.

Jos haluat katsoa esitteen, laita googleen nimeni ja kenties kirjani nimi "Rohkeasti eteenpäin", niin johan alkaa lyyti kirjoittaa ja saa oikean osoitteen suoraan sieltä. Ja kuten sanottu: kirjaa voi kysyä kirjastosta ja pyytää tilaamaan, jos ei siellä vielä ole. Eikä varmaan olekaan, kun se on vasta tullut myyntiin.

Istuin tänään muina miehinä ammattikoulun kampaamon eteisessä tukka pystyssä odottamassa, että pääsen istumaan hoitotuolille. Suljin puhelimen, mutta samassa näin, että sairaalasta soitetaan. Aina vähän säikähdän, ja nytkin ehdin sekunnin murto-osassa miettiä, mitä Arille on tapahtunut.

Jos teemme hengellistä työtä, sitä seuraa kahdenlaiset merkit.
Ensiksikin:
- Jumala siunaa sen, mikä on Hänen mielensä mukaista. Työ menee eteenpäin.
Toiseksi:
- Jumalan vastustaja eli Saatana ei voi sietää, että Jumalan työ etenee. Siksipä se hyökkää. Ja heikoimman kimppuun.

Meidän perheessä työnjako on ollut selvä alusta lähtien, sillä kun tulimme uskoon, Ari sairastui. Minun osani on toimia, ja rukoilen, että voisin tehdä sen Jumalan johdatuksessa. Ari rukoilee ja sairastaa. Tämä vanha, tuttu työnjako muistui vahvasti mieleeni päivän kuluessa.

Ari oli saanut vahingossa toisen potilaan lääkkeet:
- verenpainelääkkeen
- masennuslääkkeen

Kukahan sai Arin panadolin?

Sellaista sattuu, ihminen on erehtyväinen. Valitettavasti ehdin jo ylpistyä omasta kuvittelemastani paremmuudesta. Kun juttelin äitini kanssa puhelimessa, hän sanoi heti: "Älä sitten lisää sen ihmisen taakkaa."

Sain sopivan näpäytyksen. Hyvä on, että minut nöyryytettiin, sanotaan psalmissa 119. Jumala näytti minulle, että olin jo muka vähän parempi ajatuksissani, koska minähän en ollut antanut noita lääkkeitä. Herra armahtakoon, että voisin jo alkuunsa olla armollinen toisia kohtaan.

Mielestäni annoin heti anteeksi, mutta pakko myöntää, että jonkinlaista nokan nousua tapahtui sisälläni. "Jeesus ei uskonut itseään heille, sillä hän tiesi, mitä ihmisessä on", sanotaan Raamatussa. Raadollisuutta alusta loppuun!

Jumala ei tahdo, että jään rypemään huonoudessani. Armosta meidät on pelastettu, eikä hyvyytemme tähden. Jumalalla on vain vajavaisia, syntisiä lapsia, jotka Hän on saanut armahtaa.

Ari voi onneksi hyvin. Vähän vakavana hän oli, kun olin hänen luonaan päivällä. Minulla oli paha mieli Arin takia. Olin kiusattu sisimmässäni, ja tuntui, että kaikki on pielessä. Vaipat loppu, harsotaitokset loppu. Ehkä tunteeni johtui osittain edellä puhumastani asiasta, omasta väärästä mielentilasta. Mutta kyllä minua väsyttikin.

Samalla mielessäni oli koko ajan, että näin me teemme yhdessä työtä. Jumala varjelee, ettei mitään tapahdu Jumalan sallimatta. Jumalan tahto ei ole, että Ari saa vääriä lääkkeitä, mutta Jumalalla on suunnitelmansa, joka on suurempi kuin meidän ajatuksemme. Siksi hän sallii virheitä jokaiselle. Kerran taivaassa iso palapeli selviää, kun viimeinenkin pala on laitettu paikoilleen. Kaikki on silloin täydellistä.

Minua lykästi kampaajalla. Hiukseni leikkasi tyttö, jonka ensimmäinen asiakas olin. Sain toivottaa hänelle siunausta hänen valitsemalleen uralle. Nukahdin kahdesti tuolissa, sillä homma kesti pari tuntia. En ainakaan stressannut. Hiuksista tuli ihan hienot, kun ottaa naamakokonaisuuden huomioon.

Kiskoin aamutuimaan imurin kaapistaan ja surautin huoneet läpi. Enää en erehdy jättämään imuria odottamaan. Sitä ei jaksa kukaan katsella, eikä varsinkaan asukas, joka tässä kodissa asuu.

Kun tulin Arin luota, ryhdyin leipomistouhuun, pikkuisen nihkeästi, mutta uskottelin, että pelkästään Teron takia. Itseni tietysti teki mieli pitsaa!

En voi leipoa vain hiukan, se olisi turhaa sähkönkulutusta, vaan tein kaksi pellillistä pitsaa ja sämpylöitä. Mukavalta tuntui, että osasin vielä. Syöminen, eli paras osa leipomista, on autuaasti edessä.

Siispä toivotan siunausta torstai-iltaasi. Meikäläisellä on vähän puuhaa keittiön puolella. Tarkoitan tiskaamista tietenkin. Herra olkoon sinun kanssasi, arvoisa lukijani, kuten minunkin kanssani.