18.01.2011 - Päivä kuin vilaus täynnä pikkusälää!

Lähes nollakeli.

Eilen piti vähän valvoskella, mutta nykyisin en ota stressiä siitä. Alan lukea jotain tai syön tai rukoilen. Aamulla heräsin kuitenkin hyvissä ajoin. En myöhästynyt aamusta!

Kännykkäni ei siis toimi. Vaikka se ei soi paljon muutenkaan, mutta tieto siitä, ettei se voi soida, rauhoittaa ihmeellisesti mieltä. Ei tarvitse olla alitajuisesti odottavalla mielellä. Suosittelen kokeilemaan.

Yhteen aikaan pidin puhelinta yölläkin auki erään ihmisen takia, että hän voi soittaa, jos hänellä on liian vaikeaa. Lopulta minun oli suljettava puhelin öiksi. Aloin itse ahdistua. Mietin, mahtaako puhelin soida, ja mikä hätätilanne mahtaa olla seuraavaksi. Oma terveyteni ei kestänyt stressitilaa, jännitystä, odotuksen painetta.

Päivään kertyi monenlaista pientä, olematonta, mutta kuluttavaa tehtävää. Arin luona olin pari tuntia. Tunnen itseni hyvin tarpeelliseksi hänelle. Tänäänkin huolehdin, että hän pääsi tuoliinsa istumaan tunniksi. Puhdistin peg-letkusysteemiä, Arin suuta ja muuta. Kantapäässä on edelleen sideharsotaitos ja superlonia, ettei kantapää joudu paineen kohteeksi. Kaikenlaista ikävää yllätystä voi tulla, jos ei koko ajan olla mahdottoman huolellisia ja tarkkoja.

Henkisesti valmistaudun siivoamaan hiukan parin päivän sisällä, sekä leipomaan jotain, kun Tero tulee lomille. En ole moneen viikkoon tehnyt kunnolla kumpaakaan.

Tänään olen vähäsen puuhastellut korttien kanssa. Teen posteja joulukorttien lähettäjille, lähinnä sukulaisille, ja kerron samalla kirjastani. Kirjekuoret teen itse. Minusta ne ovat persoonallisempia kuin tavalliset ostokuoret. Enkä minä niin erityisemmin edes tee niitä. Kunhan taittelen kuvalehden sivun jollakin tapaa sellaiseksi, etten sen sisällä pysyy kortti tai kirje. Eihän kirjekuorella sen kummempaa virkaa ole.

Meillä oli raamattupiiri tänään. Pidimme sitä naapurissa lähes täysilukuisena ryhmänä. Toiset jäivät vielä laulamaan, kun lähdin jo kotiin. Minua alkoi väsyttää mahdottomasti. Seurassa oleminen on minulle ihmeen uuvuttavaa. En vain enää jaksa kuunnella tai ottaa mitään vastaan, kun olen pari tuntia aktiivisesti kuulolla. Mutta ehdimme kaiken tarpeellisen.

Syvällistä rukouskeskustelua olen myös käynyt tänään erään ystävän kanssa.

Toivon, että saan kännykkäni toimintaan huomenna. Jos en saa, ei se mitään. Sitten se tapahtuu ehkä torstaina.

Kirjat ovat lähtökunnossa siellä Saksassa. Täällä siis vain odotellaan. Pitää alkaa tiirailla nettikirjakauppojen listoja, koska kirjani ilmaantuu sinne.

Voi hyvin, arvoisa lukijani! Olkoon yöunesi/päiväsi siunattu!