16.01.2011 - Ny se on sielä!

Lunta sataa, tammikuinen viima, kylmää.

Söin lanttulaatikkoa lautasellisen. Sitä riittää, kuten maksalaatikkoakin. Jouluisia ruokia on vielä pakasteessa, mutta torttuja ei onneksi enää ole. Olen alkanut tehdä visiittejä puntarille viime päivinä, sillä kuntoiluun on satsattava, jahka tervehdyn kunnolla.

Jyrki painoi tietokoneen enter-nappia, ja siellä kirjani lopullinen versio menee kohti Saksaa. Sieltä tulee sähköpostia, kun homma on valmis ja lähettävät tilaamani kirjat. Tuntuu hurjalle! En osaa tarkemmin määritellä, mutta jännittää kyllä mahdottomasti.

Viime yönä nukuin 10 tuntia, mikä oli mainio saavutus minulle. Juuri ehdin radiojumalanpalveluksen kuunnella. Eräs ystäväni sanoi jokin aika sitten, että nyt emme rukoile herätystä vaan nukutusta, ja koska olen nukkunut, voisin rukoilla taas herätystä.

Olin Arin luona monta tuntia. Pyysin hoitajaa avuksi Arin tuoliin laittamisessa. Istuimme Arin kanssa aulassa toista tuntia. Seiskateevee näkyy onneksi aulan televisiostakin, joten katsoimme sitä samalla kun ryystin kahvia ja söin meetvurstileipiäni.

Tosin ohjelman aikana en syönyt, vaan keskityin siihen, sillä ohjelma oli mitä rohkaisevin. Se kertoi nuoresta miehestä, joka hummaili maailmalla. Kerran hän sukelsi sikäläisten kalastajien kanssa ja meduusa pisti häntä. Yksikin pisto riittää tappamaan, mutta mies sai viisi pistoa.

Kaverit jättivät hänet rannalle, ja mies meinasi nukahtaa kipuihinsa. Yhtäkkiä hän kuuli äänen: ÄLÄ NUKU, POIKA, MUUTEN ET HERÄÄ ENÄÄ. Mies ihmetteli, sillä ketään ei näkynyt. Hän lähti hoippuroimaan päästäkseen sairalaan. Taksikuski ja hotellinomistaja eivät auttaneet häntä, ja mies vihasi näitä sen takia.

Ambulanssissa Jumala puhui taas miehelle. Mies näki näyssä äitinsä, joka kehotti rukoilemaan Jumalaa sydämestään. Toisenkin kerran äiti kehotti. Mies yritti rukoilla ja muistella Isä meidän -rukousta. Hän näki edessään rukouksen sanat anteeksiantamisesta. Jumala kysyi, annatko taksikuskille ja hotellimiehelle anteeksi. Mies ei ymmärtänyt, että kyseessä oli Jumala, eikä ylipäänstä mistä oli kyse. Hän vain tiesi olevansa kuolemaisillaan.

Mies kävi selkeää, loogista vuoropuhelua Jumalan kanssa.

Sairaalassa mies sai vastamyrkkyä, muuta apua ei ollut. Mies sulki silmänsä hetkeksi ja kuoli. Hän näki helvetin ja sen jälkeen Jumalan. Mies sai valita, jääkö Jumalan luo taivaaseen vai palaako. Hän halusi jäädä taivaaseen, sillä siellä hän sai valtavasti rakkautta ja rauhaa, mutta samalla hän näki takanaan äitinsä hahmon. Mies mietti, että jos äiti saa viestin hänen kuolemastaan, äiti luulee poikansa joutuneen helvettiin ja suree liikaa. Mies päätti palata.

Mies kertoi tarinaa nykyhetkessä, ja samalla näytettiin ikään kuin filminä aiemmat tapahtumat. Tarina oli tositapahtuma ja hyvin koskettava. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Kun mies pari tuntia kuolemanunesta herättyään oli täysin kunnossa ja lähti sairaalasta, hän kysyi Jumalalta: "Mikä minä nyt olen?" Jumala vastasi: "Olet uudestisyntynyt kristitty!"

Siirryimme Arin huoneeseen, laitoin Arin itse vuoteeseen. Nostin keinun taas sinne itseäni varten, kuuntelimme psalmeja, Jyrki soitti, Ari nukahti.

Soitin itse eräälle ystävälle ja rukoilimme. Ennen lähtöäni rukoilimme vielä Arin kanssa. Alhaalla juttelin samalla osastolla käyvän omaisen kanssa pitkään, matkalla otin hänet autoni kyytiin. Hän käveli jo kaukana ennen kuin itse selvisin lähtemään.

Pohjalaisessa kirjoitettiin seinäjokisesta naisesta, jonka esikoisteos julkaistaan helmikuun alussa. Nainen oli kirjoittanut blogissa olevansa kirjailija, koska sopimus kustantajan kanssa on tehty. Hän oli saanut siitä ankaraa kritiikkiä. Ymmärsin, että kirjailijaliitolta. "Kukaan ei ole kirjailija, jos ei ole kirjoittanut vähintään pari, kolme kirjaa" hänen annettiin ymmärtää. Ja liekö sittenkään, koska kirjailija-nimikkeen alle sopii kai vain tietynlaiset kirjoittajat.

Itselleni on sama, mikä olen. Kirjoittaja olen joka tapauksessa. En koe tarvetta tituleerata itseäni kirjailijaksi. Ja koen, etten edes ole sellainen, ellei minulta aleta pyytää kirjoja kirjoitettavaksi. Sitä tuskin tapahtuu. Joten minä vaan kirjoittelen sikäli kuin se minua huvittaa. Jos joku viitsii lukea kirjoittamaani, niin se on bonusta se.

Eräs entinen naapurini on kuollut. Hän ei ollut edes ikäloppu. Olen miettinyt hänen kovaa elämäänsä ja kiittänyt asioista, joita sain hänen kauttaan. Herra suokoon hänelle levolle luonaan.

Huomisaamuna aion aukoa päätäni. Luvan kanssa, hammaslääkärissä. Heti aamutuimaan. Tuleepa lenkkeiltyä samalla.

Mukavaa illan jatkoa, arvoisa lukijani! Siunausta alkavalle viikollesi!