04.01.2011 - Keuhkokuume!

Talvikeli

Aamulla varhain suunnistin terveyskeskukseen. Pääsin lääkärille ensimmäisenä. Keuhkokuumeelta vaikuttaa, crp 104, sanoi lääkäri, verikoetta katsottuaan. Röntgeniin. Sieltä sama tulos.

Kahdet antibiootit, huomenna uudestaan verikoe, että nähdään lääkkeen purevuus (auts!)

Paluumatkalla kävin apteekissa ja ruokakaupassa. Unohdin väkevät pastillit ja keltaisen jaffan. Kelaan heitin kirjoittamani sepustuksen. Kotiin. Peruin illan saunavuoron. Ei kiitos, saunaa nyt.

Nyt sitten syljeskelen vihreää räkää ja makailen sohvalla, kuten olen tehnyt jo pari päivää. Nielen kiltisti antibiootit, kun ensin siunaan ne, etteivät huonoa tekisi. Maitohappobakteereja antibiootin välissä, ettei maha mene plörinäksi.

Kuuntelin deistä, kun mies kertoi burn outistaan. Samahan se minulla. Hirmuinen vauhti. Jollakin juoppous, minulla tekemisen kiire. Pätemisen tarve. Pidetyksi tulemisen tarve. Tarve huolehtia kaikesta. Luulo, että ilman minua ei kukaan pärjää hengissä.

Turhaa kaikki, luuloa vaan.

Arin sisko käy Arin luona tänään, veli huomenna. Itse menen vasta sitten, kun siltä tuntuu. Ari pärjää kyllä.

Onneksi ei ole nyt kuumeinen olo. Menen taas jatkamaan lepäilyä. Onpahan aikaa samalla mietiskellä, rukoilla, kysellä, kiitellä ja muuta.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!