02.01.2011 - Puheenpitopäivä!

Mukava sää, vaikka en ulkoillutkaan.

Piakkoin olen rapakunnossa, jos en kohta tervehdy avannolle ja kävelemään. Tänäänkin autolla kurvasin sairaalaan ja takaisin, ja hädin tuskin siitä selvisin.

Ari oli onneksi hyvässä kunnossa olosuhteet huomioon ottaen. Tosin mennessäni sairaalaan hänen luokseen ennen kirkkoon menoa mietin, että tässä on kaksi kuin puusta pudonnutta ja vähän tärähtänyttä. Minä yskin kuin hevonen ja hikoilin, kun olin ottanut panadolia. Ari yski normaaliin tapaansa. Molemmilla tukka pystyssä joka ilmansuuntaan. Leikkaan Arin tukan, jahka kuntoudun. Omani on samannäköinen kaikkina muina aikoina, paitsi sinä päivänä, kun olen käynyt kampaajalla.

Mutta kirkkoon me vaan menimme. Jumalan armon varassa pidin puheeni. Ari rukoili ja moni muukin. Seurakunta rukoili Arin ja minun puolestani Ninan johdolla. Moni varmasti ojensi kätensä meitä siunaamaan, vaikka en katsonut, kun istuimme etuosassa kirkkoa.

Tuntui oikein hyvälle. Kiitos, rakas uskonystävien joukko!

Koko Kohtaamispaikkatilanne oli siunattu. Koskettavia rukouksia, Kaitsulla hyvä opetus liittyen aikaan, toisin sanoen kairos-aikaan. Se tarkoittaa, että on erityinen hetki, jolloin tapahtuu jotain merkittävää.

Kyllähän mekin erityistä hetkeä odotamme taas tämän vuoden alkaessa, ja siitä huolimatta on turvallista tietää, että Jumalan hyvästä kädestä kaikki tulee, tuli mitä tuli.

En kirjoita enempää, sillä oloni on törkeän flunssainen. Koko naamataulu on kipeä. Menen huilaamaan.

Terokin lähti lomilta. Tupa tyhjeni. Vielä nautin jouluvaloista Nuutin päivään asti, ellen loppiaisena jo kyllästy ja pakkaa valoja laatikkoon.

Siunausta ja iloa sinun iltaasi ja alkavaan viikkoosi, arvoisa lukijani!