20.12.2010 - Parkkipirkot ovat upeita!

Napakka pakkanen ja viimanpoikanen.

Mikä on totuus parkkipirkoista? Sen haluaisin tietää.

Pyhänä olin pukeutunut pitkään jouluhameeseeni kirkkoon, ja eräs mies sanoi, että minulla on upea asu. Olin siitä hyvin otettu, sillä harvoin, jos koskaan, kukaan on sanonut minulle noin.

Innostuin upeana esiintymisestä ylenmäärin. Olen viilettänyt tänään sama punainen hame päälläni ympäri kaupunkia. Erään liikkeen edessä muuan nainen oli puhdistamassa autoaan lumesta. "Oletko sinä se parkkipirkko", nainen kysyi tuimasti. Hänen autonsa tuulilasissa oli sakkolappu. Kenties hän luuli saaneensa sakottajan verekseltään näppeihinsä.

Ehkä nainen olisi heiluttanut lumiharjaansa mielellään parkkipirkon yllä ja vähän päälläkin. Valitettavasti olin vain ohikulkeva upea nainen, joten heiluttelut olivat sangen turhia. Sakko oli tullut erehdyksen johdosta, nainen selitti. Minäkin olen saanut joka kerta sakon ilman omaa syytäni. Tyhmyydestäkin sakotetaan, niin olen joutunut toteamaan kohdallani.

Viime yö meni kepulisti nukkumisen suhteen. Heräsin viideltä, ja minun oli soitettava sairaalaan. Piti varmistaa Arin tilanne, kun tuli huoli hänestä. Kaikki oli kuitenkin onneksi hyvin, ja Ari kai porskutti unten mailla autuaan tietämättömänä vaimonsa kalvavasta hätäilystä.

Kelloni herätti ennen kahdeksaa. Kymmenessä minuutissa oli sovitun kuppilan edessä, jossa Elisa jo odotti minua. Vietimme rattoisan tunnin miesseurassa pienessä, kodikkaassa kahvipaikassa. Miehillä olivat omat juttunsa, meillä omamme.

Lähdimme omaan suuntaamme kumpikin, minä avannolle. Toivomani kaunis auringonnousu antoi odottaa itseään. Lunta tuprutti sen sijaan. Takaraivoani alkoi pakottaa, vaikka minulla oli todella paksu pipo ja huppu päässäni. Kalloni ei siedä tuulta ja kylmää, vaan alkaa herkistellä.

Uiminen oli suloista!

Kotona laitoin kauraleipätaikinan nousemaan ja istuin lukemaan aamun Raamattuannostani. Rukousvihkojani en ole jaksanut vähän aikaan käydä läpi. En vain jaksa, vaikka hyvä olisi.

Vein kassillisen kirjoja ja pari puseroa Pelastuskauppaan sairaalaan mennessäni. Tuon verran kirjoja irtosi kaapin siirron yhdeydessä eteenpäin annettavaksi.

Ari halusi istumaan tuoliinsa ja pääsi myös. Kuuntelimme joululauluja aulassa, minä kudoin pipoa itselleni. Pari tuntia viivyin Arin luona ja lähdin kotiin, kun aloin väsyä. Ari jäi odottamaan seiskateeveen ohjelmien alkamista ohjelmatauon jälkeen.

Olen kiitollinen, että Arin tulehdusarvo on taas normaali ja antibiootin antaminen voitiin lopettaa. Hän on pirteä, vaikka yskii välillä. Mutta se kuuluu asiaan. Kiitos taas hyvälle Jumalalle.

Muutamia tärkeitä puheluita olen soitellut. Tärkeät puhelut ovat usein raskaita ja kuluttavia, sen olen huomannut. Epätärkeät puolestaan yleensä hauskoja.

Taidan kipaista katsomassa, onko Aulikki kotona. Illalla yritän päästä ihmisten ajoissa nukkumaan. Muuten hukka perii, eikä kunnian kukko laula.

Siunausta iltaasi, arvoisa lukijani!