09.12.2010 - Hyvä kysymys, Aapo!

Mukava pikkupakkanen.

Heräsin yöllä, olin nähnyt unta. Unessa jouduin laukun tarkistukseen, sillä minua epäiltiin myymälävarkaudesta mukamas. Etsin kuittia, jonka olin ostoksistani saanut, mutta sitä ei löytynyt mistään. Kaivoin laukun pohjallisen altakin. Kerran eräs hieno rouva otettiin kiinni lihan varastamisesta. Hänellä oli kaksoispohja laukussaan! Minulla ei ollut sellaista, ei ole tarpeen.

Kuittia ei löytynyt, mutta sanoin, että vankilaan en mene, koska en ole mitään varastanut. Siihen uni päättyi. Ei ihme, että aamulla väsyttää.

Vältän stressiä kynsin hampain. Melkein siitä jo saan stressin, niin ankaraa puuhaa se on. Haluan tehdä asioita tärkeysjärjestyksessä, mutta en osaa vieläkään jättää tarpeeksi niin sanottuja kehällisiä töitä pois.

Aamuvartio on tärkeä. Istun keinussa, luen Raamattua. Siitä haluan pitää kiinni. Samalla oli mielessäni tänäänkin, mitä kaikkea on tehtävä. Perunamössöt tehtävä valmiiksi, soitettava tärkeitä puheluita ja niin edelleen.

Menin Arin luo yhden maissa. Hän oli vasemmalla kyljellään, missä hänen on huono hengittää, ja hänellä oli ilkeä olo. Soitin hoitajaa, kun muutakin piti hoidella. Hetken päästä Ari jo näytti hyväkuntoiselta.

Osastolla on mukava intialainen harjoittelijatyttö. Puhun hänen kanssaan englantia tai ruotsia. Huomaan, että kummallakaan kielellä en osaa ilmaista, mitä haluaisin. Mutta ei sillä väliä, hymykieli toimii puolin ja toisin.

Näin useampia hoitajia, selvitimme järjestelyitä. Kirjoitin vihkoon Aria koskevia asioita. Sain ajan huomiselle tavatakseni osaston lääkärin, joka on vanha tuttu meille. On rukoiltava tapaamisen puolesta joka tapauksessa.

Laitoin Kansanlähetyksen tiedottajamme kautta sähköpostia saadakseni Arille television. Asia on nyt hoidossa. Eräällä ystäväperheellemme matkateevee on odottanut kirpparille vientiä tarpeettomana. Nyt Ari saa sen digiboxeineen. Vien erään kirjahyllymme sille pöydäksi, kun ei sairaalassa ole sopivia.

Jumalan johdatusta koen myös eräässä keräysasiassa. Siperiassa pyhäkoululaisten on tarpeen saada pikku paketit, viime vuonna lähetimme kahvikekkereiden tulot sinne, osa meni köyhille perheille. Lähetimme rahaa, tavarat ostettiin sieltä paikan päältä.

Kenen sydämellä olisi nyt auttaa noita seurakuntalaisia tänä jouluna, mietin eilen. Kerroin Marjalle päivällä. Hän oli tänä aamuna rukoillut, mihin antaisi tietyn summan rahaa! Hänelle se oli rukousvastaus. Inkeri innostui myös tästä projektista.

Jumalan sana pitää täydellisesti paikkansa. Malakian kirjassa, 3. luvussa sanotaan:

"Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti."

Annapa lusikalla toiselle jotain hyvää, niin Jumala kaataa kauhalla itsellesi takaisin sellaista, mitä eniten tarvitset! Jumalan antama ilo on kokemisen arvoista sekin. Raamattu lupaa, että Jumala ei jää mitään velkaa meille. Sen uskon, sen olen kokenut. Mutta emme näe vastauksia aina heti. Joskus siihen menee vuosia tai vuosikymmeniä. Jotkut asiat selviävät meille vasta iankaikkisuudessa.

Oswald Chambers sanoo tänään kirjassaan Parhaani Hänelle:
" - - Luonnollinen elämä ei ole hengellistä, ja siitä voi tulla hengellistä vain uhraamisen kautta. Ellemme päättävästi uhraa luonnollista, ei yliluonnollinen voi koskaan tulla luonnolliseksi meissä. Siihen ei päästä muiden mukana; meidän on jokaisen toimittava kokonaan omin päin. Kysymys ei ole rukouksesta, vaan toiminnasta."

Petri kävi äsken ja korjasi uuden radioni: painoi erästä nappulaa, jolloin asemat kuuluvat, kuten pitääkin. Minä en ollut nähnyt mokomaa nappulaa ensinkään. Rukoilimme, söimme ja kahvittelimme yhdessä, ja Petri lähti takaisin töihinsä.

Menen kutomaan elämäni ensimmäistä pipoa. En tiedä, tuleeko siitä nuken, Saran vai omaan päähäni sopiva. Vaiko kokonaan susi!

Iloa iltaasi, arvoisa lukijani!

jk. Perunalaatikosta tuli maukasta, söimme sitä Petrin kanssa.
jk2. Aapo kyseli eilen, mitä kuuluu. Pitää varoa vauhtia, tai lakkaa kuulumasta mitään.