07.12.2010 - Majanmuutto täydellisin luvuin!

Pikkupakkasta, vähän pilvistä, vähän kirkasta.

Kun lapset vielä asuivat kotona ja lähdimme autolla matkaan, minä pakkasin auton. Toisin sanoen lapset pakkasivat ensin, mutta tavarat eivät mahtuneet kyytiin. Sitten minä pakkasin ja tavarat yllättäen mahtuivat mukaan.

Lasten mielestä hammastahna oli lopussa, mutta minä käytin sitä ansiokkaasti vielä muutaman viikon sen jälkeen.

Tänään pakkasin Arin vaatteet, kengät, kolme kukkaa, pari peittoa, tauluja ynnä muuta tavaraa Arin pyörätuoliin. Kenties enemmänkin olisi sekaan mahtunut. Niin sitä muutettiin talosta toiseen!

Liekö kyseessä Jumalan huumorintaju vai vielä syvempi osoitus Jumalan täydellisestä johdatuksesta Arin suhteen. Täydellisten lukujen ketjua Aria kuitenkin johdatettiin tänään:
- Ari on ollut 7 vuotta samalla osastolla
- Tänään on 7. päivä
- Ari muutti osastolle 7
- Arvaa vaan, mikä on huoneen numero?

Arilla on jälleen oma huone, kuten on ollut nämä vuodet. Hänet oltiin laittamassa toisen miehen kanssa samaan huoneeseen. Meille se sopi, meillä ei ole mitään sitä vastaan.

Sanoin kuitenkin, että se toinen mies voi kokea eri lailla. Miltä hänestä mahtaa tuntua, kun:
- minä käyn Arin luona joka päivä
- hän varmasti näkee, että Ari on minulle hyvin tärkeä ja minä Arille
- tällä toisella miehellä ei ole vaimoa, mutta lapsia on

Tilanne ei olisi ollut minullekaan helppo. Asia ei ole yksiselitteinen eikä ongelmaton pitkän päälle.

Mutta Jumala näki tilanteen ja johdatti viisaasti tuota hoitajaa, joka ymmärsi asian, ja toimi, kuten parasta oli kaikkien osapuolten kannalta.

Kirjoittamiseni keskeytyi. Kännykkä soi. Valikoiduille asiakkaille tarjottiin posliiniastiastoja. Mielenkiintoista. Tosin ei minun mielestäni tässä tilanteessa, joten puhelu oli kohtalaisen lyhyt.

Arin uusi huone oli nätti, valoisa, vähän erilainen kuin edellinen. Kävin ostamassa kuppilasta torttukahvit. Joimme tupaantuliaiskahvit ja pidimme kiitosrukoukset! Ari jäi tyytyväisenä kuuntelemaan Raamattua, kun lähdin kotiin. Huomenna otan termospullon mukaani, tulee tyyriiksi kuppilatuotteiden nauttiminen liian usein.

Tuntui turvalliselta, kun osastolla oli yllättäen tuttu ihminen iltavuorossa. Vaihtelu tekee toivottavasti hyvää Arillekin eikä vain minulle.

Pian on syksyn viimeinen raamattupiiri. Ensi viikolla pidämme vielä pirskeet kylläkin. Raamiksen jälkeen menen saunaan ja soitan sairaalaan kuullakseni, miten Arin kanssa on ilta sujunut. Vähän jännittää tietysti.

Voi hyvin arvoisa lukijani. Jeesus olkoon kanssasi!