02.12.2010 - Tulkoon helle!

Pakkasta noin -5 astetta. Mukava sää.

Viime kesän helteet olivat hirmuiset. Naapurilta kuulin silloin, että kauppaan olisi viimein tullut lisää tuulettimia, ettei tarvitse tukehtua kuumuuteen sisätiloissa. Laukkasin saman tien putiikkiin, mutta viimeinenkin tuuletin oli löytänyt tiensä ulos kaupasta ennen kuin pääsin sellaiseen käsiksi. Niinpä vaan hikoilin lisää.

Mutta nyt on hikoilu loppu!

Tein pienen lenkin Pelastuskauppaan kotimatkallani. Varaston pöydällä oli sievä, musta tuuletin. Kannoin sen sisätiloihin ja testasin, että se toimii. Toimi se. Parilla eurolla onnellinen tuulettimen omistaja marssi kotiinsa. Kotona istuin eteisen lattialla ja nautin tuulettimen viileästä henkäilystä ja unelmoin ensi kesän helteistä.

Oivalsin oitis, kun näin tuulettimen, mitä tarkoittaa sanonta:
On taottava, kun rauta on kuuma!

Olin kuvitellut, että tänä aamuna löhöilen vain kotona ja nautin rauhasta. Mutta kun näin auringon kurkistelevan naapuritalon nurkan takaa metsän reunassa, pistin uimavehkeet reppuun ja kameran taskuun.

Ylistin koko puolentoista tunnin käveleskelyn ajan Jumalaa ja Jeesusta. Keksin uusia lauluja, säveliä ja sanoja. Luonto pakotti kiittämään ja ylistämään Luojaa, joka on tehnyt ihmeellisen maailman. Kaikki on nyt kaunista, kaikki, mihin ihminen ei ole ehtinyt sekaantua.

Uimapukuhuoneessa oli siivooja paikalla. Avustin muka häntä laskemalla kevyen näköisen penkin alas. Se painoikin kai tonnin, ja rysäytin sen polveni yläpuolelle. Tuntui makealta! Iho meni siniseksi, ja kirveli vedessä. Mitäs tuosta, kun ei reikää tullut nahkaani eikä penkki hajonnut.

Kotimatkalla roikotin löydettyjen pullojen pussiani, jonka senkin olin löytänyt. Usein hoksaan pullon tai pari, kun poimin roskan maasta. Kumartuessani näenkin jossain kolossa tai kulman takana hylätyn pulloparan.

Jumala alkoi puhua minulle vertauksen kautta. "Älkää halveksiko pienten alkujen päiviä." On oltava tarkkana, ettemme kulje ohi jonkin tärkeän. Köyhät, sairaat ja silmissämme kenties vähäpätöiset ihmiset ovat ikään kuin noita roskia, joiden ohi helposti kuljemme. He eivät ole meille tärkeitä, mutta Jumalalle jokainen on yhtä arvokas ja rakas.

Jos kumarrumme tällaisen ihmisen puoleen auttaaksemme, kuunnellaksemme tai ylipäänsä kohdataksemme yhtä Herramme vähäisistä veljistä tai sisarista, kohtaammekin itse Herran Jeesuksen. Saamme enemmän kuin osaamme etukäteen aavistaa, ja se on armoa.

Jeesus siunasi köyhää naista, joka antoi olemattoman lanttinsa kolehtiin. Jeesus näki naisen sydämen tilan, kuuliaisuuden ja halun antaa vähästään.

En tarkoita, että roskien keräily olisi välttämättä suuriarvoista puuhaa. Mutta kuka voi sanoa, että se olisi turhaa? Mietin myös sitä Jumalan sanaa, että Hän vaikuttaa "tahtomisen ja tekemisen". Minulle on jostain syystä annettu "pullonlöytämisen-ilo -armolahja".

Menin monen viikon jälkeen helluntaiseurakunnan päivärukoushetkeen. Siellä vietimme tunnin, luin Raamattua, kun meitä oli vain kolme, mutta hetken päästä väkeä tuli lisää. Rukoilimme, sain olla Herran edessä. Sain jatkoa raamiksessa keskustelemillemme asioille. Ihmeellistä on Jumalan johdatus.

Arin muutto on huomenna tai tiistaina. Näillä näkymin hän pääsee pari kerrosta lähemmäksi Isämme kotia eli ylempiin kerroksiin. Hän saa myös huonetoverin! Sain puhelun tänään asiasta, ja mielipidettäni kysyttiin. Aika näyttää, miten yhteiselo alkaa sujua. En usko, että Arilla ja tuolla toisella on ongelmia. Minä voin koitua ongelmaksi sen sijaan!

Välttämättä huonetoverille ei ole hauskaa, kun toisen vaimo käy päivittäin miehensä luona, ja toisella ei tällaista kotivaloa ole. Mutta turha mennä asioiden edelle.

Olin vielä eilenkin ylen uupunut, mutta tämän päivän ulkoilut omassa rauhassani ovat hoitaneet minua. Ihmisten kanssa oleminen väsyttää. Lasten mekastusta en jaksa ollenkaan, mutta sitä voin nykyisin välttää.

Se, mitä kaipaan eniten työstäni, on lukeminen lapsille. Rakastin niitä tunteja, kun lapset loikoilivat ja sain lukea heille hauskoja kirjoja. Valitsin sellaisia, joita on itsekin kiva kuunnella ja lukea. Lapset nauttivat! Minä nautin! Mutta ehkä sitten lapsenlapselle voin lukea, kun vähän aikaa kuluu.

Kerroin jonain päivänä meneväni kauppaan varhain aamulla tai myöhään illalla, ettei tarvitse jonotella. Samana iltana nauratti, kun seisoin erään miehen kanssa epäkunnossa olevan pulloautomaatin edessä, ja sitä koitimme korjata. No, meillä oli hauskat jutut, joten ei haitannut, vaikka olikin tungosta jonossa sillä kertaa.

Jumala siunatkoon sinun iltasi, arvoisa lukijani!