26.11.2010 - Adventtikahveilla Kristillisessä kirjakaupassa!

Kylmä viimainen sää jatkuu.

Voimme tuoda kiitoksemme Jumalalle siten, että tarvitsemme häntä. Tuo ajatus
jäi mieleeni toissaillan opetuksesta Luther-säätiöllä. "Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistaan", sanotaan Psalmissa 34.

Minä osoitan Arille rakkautta olemalla hänen seurassaan ja kaipaamalla häntä. Hän puolestaan osoittaa sen tyytyväisyydellä ja ilolla, kun olen hänen luonaan. Olen onnellinen, kun tiedän, että vain istumalla Arin vieressä annan hänelle parasta, mitä voi antaa toiselle: omaa aikaani.

Jumalakin haluaa olla seurassamme, mutta meillä on usein kiire olla hengellinen, hurskas ja tehdä hommia Jumalalle, joten meillä ei jää siihen aikaa. Toivon itse oppivani enenevässä määrin olemaan jatkuvasti yhteydessä Jumalaan, mitä sitten touhuankaan.

Hengellisen elämän tulisi sisältyä meidän tavalliseen arkipäivään, eikä olla jokin sunnuntaisaareke, jolloin muutumme juhlallisiksi, ja suoraan sanottuna kummallisiksi, joista on totuus ja normaalius kaukana. Kyllä me saamme olla aina oma itsemme. Ketähän luulemme pettävämme olemalla jotain muuta kuin mitä oikeasti olemme?

Minusta ei ole aina helppoa olla oma itseni. Koska haluaisin, että minusta pidetään, usein tekee mieleni miellyttää ihmisiä. Toivonkin, että oppisin paremmin luottamaan Jumalan rakkauteen. Koska hän rakastaa minua tällaisena, ei minun tarvitse yrittää olla toisenlainen.

On selviö, ettemme voi miellyttää kaikkia, joten miksi ollenkaan kuluttaa voimiaan turhaan yritykseen?

Ennen Arin luo menoa kävin kahvilla Kristillisessä kirjakaupassa. Vein kassillisen vaatetta. Nyt alan raivata jälleen kaappejani! Tai voi olla, että innostus meni jo ohi, mutta puhtia riitti ainakin yhden kassin verran. Sain jutella muutaman tuttavan kanssa, sellainen piristää aina. En ostanut mitään, mutta tiirailin kyllä hyllyjä, varsinkin kirpparin puolta.

Olin Arin luona, ja hän oli virkeä ja vähemmän limainen tänään. Jalkahoitaja kävi hoitamassa hänen jalkansa. Arin vanhemmat ovat järjestäneet asian. Minä vaan kudoin, luin päivän lehteä Arille, kuuntelimme Raamattua ja rukoilimme. Lähtiessäni laitoin Valitut Palat kuulumaan. Arvelen, että Ari nukahti.

Porkkanasämpylät ovat nousemassa. Kuudelta luonani on ompelukerho, -piiri tai mikä se nyt onkaan. Saa nähdä, onko osanotto yhtä juhlavaa kuin viimeksi (Isä, Poika ja Pyhä Henki lisäkseni, ei muita). Joka tapauksessa mukava ilta on tulossa.

Varasin tukanleikkuun itselleni ensi viikoksi. Siihen asti täytyisi saada villit kutrit kuriin. Piakkoin pinkaisen saunaan.

Olkoon sinunkin iltasi siunattu, arvoisa lukijani!