25.11.2010 - Iltapalaksi maksalaatikkoa, kiitos!

Tosi kylmä päivä, pohjoisesta viima. Merivesi pysyttelee puoliasteisena varmaan kevääseen asti.

Nyt on kaksi pötikkää maksalaatikkoa uunissa. Olen aivan innoissani, ja luultavasti pilaan jouluisen maksalaatikon syöntini tyystin. Sitten vaan yököttelen, kun olen lopullisesti kyllästynyt koko lootaan.

Menin Arin luo eilen Petrin kyydissä tukanleikkuusakset mukanani. Ari oli todella, todella limainen. Nostimme hoitajan kanssa hänet tuoliin. Kesken tukanleikkuun venytin kättäni, että sain imun lähemmäksi ja välillä kaivelin paperilla Arin suuta, että sain hänen olonsa paremmaksi.

Mutta tukka leikattiin. Ja taksille mentiin. Kun olimme alhaalla odottamassa autoa, yskiminen väheni. Tilaisuudessa hän yski taas melkoisesti, mutta se ei meitä lannistanut tippaakaan.

Itse Luther-säätiön tilaisuus oli mitä parasta luterilaisen kirkon opetusta, sitä, mitä sen pitäisi olla. Kuuntelimme kolme varttia Markus Pöyryn opetusta, enkä edes huomannut ajan kulua. En ollut koskaan kuullut vastaavaa.

Aiheena oli ehtoollinen. Pastori kertoi tähän tapaan minun sanoin kerrottuna:

- ehtoollisen perusteet nousevat jo paratiisista
- elämänpuu oli keskellä paratiisia
- samoin Jumalan ja Karitsan valtaistuin Ilmestyskirjassa on keskellä
- Jeesuksen risti on keskellä!

Alkukielessä käytetään elämänpuusta sanaa, joka viittaa kuivaan, kuolleeseen puuhun. Samaa sanaa käytetään ristinpuusta. Kuten virta juoksi elämänpuusta, samoin Jeesuksen veri vuoti ristinpuusta. Se tuo elämän.

Jumala laittoi kerubit vartioimaan syntiinlankeemuksen jälkeen tietä, joka johti elämänpuun luo, ettei syntinen ihminen voisi siitä syödä. Elämänpuu ja Eeden olivat idässä. Jeesus kulki ristinsä kanssa kohti itää. Samasta syystä kirkot ovat usein siten, että ehtoolliselle kävellessämme kuljemme kohti itää!

Kerubit näkivät, että Jeesus kantoi koko ihmiskunnan syntejä päällään. Ne estivät Jeesuksen kulkemisen eteenpäin tuota tietä. Jeesus ristiinnaulittiin.

Nyt olivat kerubit tehneet tehtävänsä. Ne eivät enää jääneet vartioimaan tietä elämänpuun luokse. Tie sinne oli nyt avattu!

Ihmiset eivät nähneet, mitä henkimaailmassa tapahtui. Toinen ryöväreistä ymmärsi. "Tänä päivänä sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa", Jeesus sanoi ryövärille.

Muut ihmiset näkivät vain Jeesuksessa tavallisen ryövärin, joka kuoli omien syntiensä takia kammottavan ristinkuoleman.

Jeesus asetti ehtoollisen, Matt 26:

26. Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini".
27. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki;
28. sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Kun Jumalan sana yhdistetään viiniin ja leipään, se on Jeesuksen ruumis ja veri. Inhimillisesti se on hullutusta, mutta kyse onkin uskonasiasta. Joko uskomme, mitä Jeesus sanoo, tai kuvittelemme itse tietävämme asian paremmin.

Ehtoollista ei voi nauttia liian usein, kuten ei Raamattuakaan voi lukea liikaa. Kyse on olemisesta Jeesuksen seurassa.

Jeesus halusi antaa seuraajilleen jotain konkreettista, että meidän olisi helpompi uskoa. Ehtoollinen on juuri sitä.

Pastori kertoi esimerkin todellisesta elämästä. Eräs nuori nainen oli masentunut, kun hän ei koskaan ehtoollisessa kokenut mitään, vaikka toivoi ja rukoili sitä. Lopulta hän lakkasi käymästä ehtoollisella. Pitkän ajan kuluttua hän kuitenkin meni taas kirkkoon ja rukoillen ehtoolliselle.

Mutta ei. Taaskaan ei tuntunut yhtään miltään. Tyttö lähti onnettomana pois: Jumala on varmasti hylännyt hänet. Silloin eräs nainen tuli kysymään, tunsiko tyttö jotain ehtoollisella. No, en, hän sanoi.

Nainen kertoi: "Kun sinä olit ehtoollisella, näin Jeesuksen seisovan sinun edessäsi ja palvelevan sinua. Hän seisoi juuri sinun kohdallasi."

Tytön silmät avautuivat: Jeesus oli ollut koko ajan läsnä. Nyt hän uskoi. Hän ei enää tarvinnut tunteita vahvistukseksi.

Pastori puhui selviä sanoja myös siitä, voimmeko mennä ehtoollispöytään eri lailla uskovien kanssa. Emme voi. Ehtoollispöytään polvistutaan niiden kanssa, jotka uskovat samalla lailla, tunnustavat uskoa samalla lailla.

Eihän yhteinen rukous tai uskovien yhteys ole muuten pois suljettu, näin minä ymmärrän. Mutta ehtoollinen on saman perheväen ateria.

Minusta tuntuu, että olen pääsemässä hengellisesti perille kotiin. Olen kiitollinen ja onnellinen. Luterilaisuus on minun hengellinen kotini, mutta rakastan ystäviäni, jotka uskovat eri lailla ja kuuluvat eri kirkkokuntiin. Jokainen teemme tiliä Jumalamme kanssa, ja on tärkeää olla kuuliainen hänelle sen ymmärryksen mukaan, mitä olemme saaneet.

Aamulla puin ylimääräistä vaatetta ylleni, kun lähdin uimareissulle. Huomasin laulavani koko matkan ylistystä ja kunniaa Jumalalle! "Pyhä, pyhä, pyhä, sinulle me tuomme kiitoksen." Ja muuta sellaista. Melkein leijailin.

Leijailu vähän hyytyi, kun marssin pitkän laiturin nokkaa kohti, ja tuuli kävi suoraan edestä eli pohjoisesta. Mutta vesi ei tuntunut kylmältä tai muutenkaan salvannut hengitystä. Alan muuttua pingviiniksi vähitellen.

Ihmiset ovat pakkassäistä huolimatta janoisia ja energian tarpeessa ja sehän tietää muutamille bisneshommia. Jatkuvasti on pullo- ja purkkirivistö odottamassa kauppaan pääsyä siivouskomerossani. Se sopii minulle mainiosti.

Tapasin uimasta tullessani erään Kuninkaan tyttären, jonka nimeä en muista. Jokin kuukausi sitten hän tuli niin synkkänä vastaani, etten meinannut tuntea. Halasin häntä silloinkin ja toivotin siunausta. Tänään sain ilokseni kertoa, että hän näyttää ihan eri ihmiseltä. Koin, että Jeesus itse oli läsnä näissä kahdessa tilanteessa päätellen tuon ystävän sanoista. Ihmeellinen Jumala, ihmeellinen Jeesus ja Pyhä Henki!

Eilen tapasin Marja-ystäväni, joka pistäytyi pikaisesti. Ehdimme sentään eteisen penkillä rukoilla. Yhteinen rukous on paljon enemmän kuin mitkään muut puheet, vaikka nekin ovat tarpeen, että voimme tulla tuntemaan toisiamme.

Löysin hienon kynän maasta pian sen jälkeen, kun olin eräälle nuorukaiselle sanonut, että pistä, poika-hyvä, pipo päähän, etteivät aivosi jäädy! Ei tuo poika pahaa tykännyt. Näin myös ikäiseni herrasmiehen ilman päähinettä, mutta tämän ikäistä on turha enää neuvoa. Pakkanen on luultavasti jo tehnyt työnsä, jos ei pohjoisviimassa tule mieleen pukeutua sään mukaisesti.

Ari oli tänään hyvällä tuulella, tapansa mukaan. Minä ryystin kahvia termospullosta pari mukillista sisääni, ja imutin Arin keuhkoista saman verran tavaraa ulos. Ari ei vedä nykyisin henkeensä, kuten jossain vaiheessa. Hän on melkoinen yskimisen mestari. Virkeä hän oli sikäli kuin ei nukkunut, mitä hän myös teki tänään.

Kuuntelimme Raamattua, rukoilimme, kerroin kuulumisia, juttelimme eilisestä ja minä kudoin sukkaa. Kun kysyn Arilta, onko minun tarpeen tulla jonain päivänä, hänellä on heti vedet silmissä. On tarpeen, on tärkeää. Ja minähän menen innokkaasti, kun tiedän, että Ari odottaa minua! Sen tärkeämpää tehtävää minulla ei ole. Olen korvaamaton Arille.

Alkaa olla taas iltapalan aika, joten menenpä nauttimaan tämän päivän maksalaatikkoa. Odottelen Teroa lomille tänä iltana. Hän yllättyy, kun olohuoneessa sohva on eri seinällä. Joka kerta kalusto on lisääntynyt tai muuttanut paikkaa, kun hän tulee kotiin. Voi siis olla, ettei hän ylläty.

Nautinnollista iltahetkeä sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Tunnustan, ettei se kynä niin kamalan hieno ollut. Tavallinen lyijykynä. Mutta se ei ollut mikään nysä, ja joka tapauksessa olen kiitollinen tavallisesta lyijykynästäkin! Iloitseehan Jumalakin minusta, vaikka minäkin olen ihan tavallinen.