24.11.2010 - Onnea, rakas Terhi Tuulia!

Viimaa, kylmää, pakkasta vajaa 10 astetta. Tytär täyttää vuosia tänään!

Raamattupiirissä meitä oli seitsemän naista. Meillä oli useita kiitosaiheita. Sairastunut ystävämme pääsi mukaan ja voi jo paremmin. Jollakin oli työkuvioissa ihmeellisiä vastauksia.

Vastaavasti meillä oli paljon kipeitä asioita tuotavana Jeesuksen ristin juurelle hänen hoidettavakseen. Kun tutkimme Matteuksen 7. lukua Spurgeonin tekstiä lukien jakeiden selitykseksi, saimme lohdutusta ja neuvoa. Rukoilimme toistemme puolesta tietysti ja lopuksi siunasimme Israelin ringissä seisoen ja käsistä toisiamme pitäen.

Yksi villatakki jäi joltakin ja toiselta hattu, kun piiriläiset lähtivät. Itse pinkaisin saunaan paljain jaloin. Verenkierto elpyy pakkaslumessa soran nipistellessä jalkapohjia. On siinä jaloilla kestämistä, kun saunassa sitten työnsin ne vatiin eteeristen suolarakeiden sekaan. Lause kuulostaa siltä, kuin jalkani olisivat minusta irralliset lisäkkeet, mutta kyllä ne, Luojan kiitos, ovat kiinni yläosastaan muussa kropassa.

Huomattavan tärkeä asia on sekin, että itse olemme kiinni Kristus-ruumiissa, jonka seurakunta eli uskovat ihmiset muodostavat. Jeesus itse on pää, josta elämä lähtee, ja joka ohjaa raajojaan ja pienimpiäkin osia ruumiissaan. Pää vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen meissä.

MS -tauti vaikuttaa sen, että keskushermosto ei osaa hommiaan plakkien takia, joita sinne on muodostunut. Viestit eivät kulje. Niinpä ei auta, vaikka Ari kuinka komentaisi käsiään liikkumaan, jalkoja potkaisemaan tai kylkeä kääntymään. Yhteys ei pelaa!

Koska minun jalkani pelaavat, kävin ostamassa tarvikkeet maksalaatikkoa varten, josta olen höpöttänyt jo monta päivää. Tietysti riisi on vääränlaista, mutta jännittävä on nähdä, tuleeko siitä yhtään hyvän makuista edes.

Itseni tuntien, tiedän mitä tapahtuu, jos maksalaatikko onnistuu. En kerro mitä, mutta jos joku arvaa, niin kertokoon!

22 vuotta sitten oli merkittävä päivä. Olin Arin kanssa näihin aikoihin iltapäivällä Kristiinan sairaalassa Terhiä synnyttämässä. Minulle tehtiin keisarinleikkaus ja siitä sydämistyneenä nukuin monta tuntia. Ari sen sijaan sai viettäää pari ihanaa tuntia kolmannen lapsensa kanssa kahden. Tytär oli pitänyt isäänsä etusormesta ja tuijottanut silmiin. Isälle mahtava kokemus!

Petri tulee piakkoin syömään luokseni töiden välissä. Valitettavasti maksalaatikkoni ei valmistu vielä, vaan tarjoan hänelle makaroonijauhelihaa. Porkkanalaatikko loppui aamulla. Hmmh. Mitenkäs olisi lanttulaatikon teko. Sitä olen joskus tehnyt ennenkin, mutta en pitkään aikaan.

Näin kollegani Ellenin Pelastuskaupassa ja hyllyjen välissä supisimme asioitamme. Ostin pienen rasian, joulusalaisuuksia varten, pikkurahalla.

Kohta saan puunata kenkäni iltamenoja varten. Ehkä ruinaan Petriltä kyydin sairaalaan. Arin tukka pitäisi tosiaan leikata, ja teen sen, kun hänet nostetaan tuoliin muutenkin kirkolle menoa varten. Mutta jos en jaksa leikata tänään, teen sen toiste. Vähän pukkaa väsymystä päälle.

Eilen juttelimme raamiksessa eräästä asiasta, josta jäi vähän epäselvyyttä. Tänä aamuna heräsin siihen, että kyseessä oleva piiriläinen soitti, ja kertoi, minkä Raamatun kohdan Jumala oli unessa sanonut hänelle. Niin tuo asia selvisi meidän molempien rakennukseksi ja iloksi, ja meitä kahta asia lähinnä koskikin.

Iloa iltapäivääsi, iltaasi tai aamuusi, milloin sitten luetkin tätä. Voi hyvin, arvoisa lukijani!