15.11.2010 - Pilvinen aamu!

Mittari nollassa, liukasta, vesikeliä.

Pääsimme Arin kanssa kirkkoon. Hän oli ollut pirteä koko päivän, ei juuri limainen. Tero kävi isänsä luona ja Petri oli siellä, kun menin neljältä. Jälkimmäinen on kuulemma äitinsä näköinen, sanoi hoitaja, joka ei ollut nähnyt Petriä aiemmin.

Ari pärjäsi tosi hyvin kirkolla, mutta hän yski ja limaili todella paljon. Minulla ei ole vielä tullut kuitenkaan eteen tilannetta, ettei homma olisi hallinnassa. Vähän ennen kirkolta lähtöä yskänpuuskat loppuivat.

Arvelen, että Ari sai paljon esirukousta, sillä välillä muuten hiljaisessa seurakuntasalissa kuului Arin metelöivä yskiminen. Kehotin miestä olemaan rettelöimättä ja sabotoimasta tilaisuutta. Ari vaan nauroi, mutta ei ottanut neuvosta vaaria.

Hoitaja sanoi palattuamme, että moni omainen ei uskaltaisi lähteä potilaan kanssa mihinkään. Ymmärrän, jos ei ole hoitanut tai ollut paljon tämän kanssa. Mutta arvelen tuntevani Arin tosi hyvin.

Luin eilen Kaisan blogista niin mainion vitsin, ettei iltajumpastani tahtonut tulla mitään. Vielä hampaita jynssätessäni rupesi naurattamaan sama asia. Aamulla jatkoin hohotusta ja soitin veljellekin. Vitsi on tällainen:

"Isä ja aikamiespoika menivät jo aamukuudelta
takapihalle siantappoon.
Puolilta päivin emäntä huuteli heitä syömään.
Kotiväki sisällä kyselemään,
miten sianlahtaus onnistuu.
- On se sika jo vähä nyrpiämmän näköönen,
tuumasivat isä ja poika."

Jaksaa näköjään vieläkin naurattaa! Toisinaan ei tarvita paljonkaan, niin padot murtuvat. Tulee nauru tai toisinaan sitten itku.

Olinpa iloinen, kun sekä eilisessä että tämänpäiväisessä Pohjalaisessa oli ottamani kuva! Eilisessä oli eräs merikuva, tänään polle, joka on muodostunut koivun kylkeen tuohesta, kun oksa on katkennut. Se onkin kyllä erityisen hieno kuva. Miten satuinkin huomata sen, kun kävelin Arin luo. Kävellessä tekee paljon enemmän havaintoja kuin pyörän selässä saati autolla.

Ykköskirjani painokuntoon laitto sujuu hitaasti, mutta varmasti. Aikanaan valmistuu. Herran kukkarossa on koko kirja. En siitä huolehdi. Varmasti ilmoitan kaikille tahoille, jahka se on painettu. Laitan etusivulle tiedoksi!

Olen rukoillut, että löytäisin arvokkaita, henkeviä kirjoja luettavakseni, ja etten sortuisi lukemaan typeryyksiä. Juuri yhden diskasin. Uusin Cooksonin kirja oli pettymys. Se on julkaistu tänä vuonna. Kirja noudattaa ajan henkeä, eli henkiparannushommat on vetaistu kehiin.

Cookson kirjoittaa kirjansa Englannista, köyhyydestä, katolisuudesta. Nyt on katolisuuden vastapainona henkiparannus. Jätin kirjan kesken. Ihmis- ja tilannekuvaajana Cookson on mainio, mutta valitettavasti arvot eivät hänellä ole kohdallaan. Se hänen kirjoistaan sitten.

Sen sijaan Philip Yancey osoittaa laajaa tuntemustaan ja tietämystään useissa kirjoissaan, joita luen. Hänellä on runsaasti viitteitä eri alojen ja aikakausien ihmisten mielipiteisiin, joita hän siteeraa. Tällä hetkellä luen Tuntematon Jeesus -kirjaa:

"Pravdan toimittajat totesivat haikeina, että kristinuskolla ja kommunismilla on paljon samoja ihanteita: tasa-arvo, omasta antaminen, oikeudenmukaisuus ja rotujen välinen sopusointu. Mutta samalla heidän oli myönnettävä, että marxistinen pyrkimys tämän näyn toteuttamiseen oli saanut aikaan maailmanhistorian hirvittävimpiä painajaisia. Miksi?

"`Emme osaa motivoida ihmisiä osoittamaan sääliä ja myötätuntoa`, sanoi lehden päätoimittaja.`Yritimme kerätä rahaa Tshernobylin lapsille, mutta tavallinen venäläinen käyttää rahansa mieluummin viinaan. Miten ihmisiä on mahdollista muuttaa ja motivoida? Miten heistä voitaisiin tehdä hyviä?`

"Kommunismin 74-vuotinen historia on osoittanut täysin kiistattomasti, että hyvyyttä ei ole mahdollista saada aikaan Kremlin määräyksillä tai aseella uhaten. - - Hyvyyttä ei voi kaataa ihmiseen ulkopäin, vaan sen on kasvettava sisältä käsin." s.87-

Suosittelen Yanceyn kirjoja Billy Grahamin vanavedessä.

Tänään pidän pyhäkoulua illalla. Aiheenani on isänpäivään liittyen Tuhlaajapojan paluu. Parin viikon päästä vietämme jo joulujuhlaa, kun adventin aika alkaa. Meinaan stressaantua illan "työstä", vaikka tiedän, että se hoituu kunnialla.

Ensi pyhä on tuomiosunnuntai. Tämän viikot tekstit käsittelevät 10 morsiusneidon tilannetta, kun he lamppuineen odottavat sulhasen tuloa. Puolet heistä vain pääsee lopulta hääjuhlaan. Toiset eivät sittenkään ole valmiita, vaikka toivoisivat olevansa. Tästä kerrotaan Matteuksen 25 luvussa.

Toivotan mukavaa päivää, arvoisa lukijani, sinulle. Sytytäthän kynttilän, kun pimeys meinaa saada vallan!