12.11.2010 - Myöhäiseksi meni!

Liukasta, liki nollakeli, vähän lunta sateli iltamassa.

Puolipyörryksissä kirjoitan, kun en aiemmin ennättänyt. Innostuin siirtelemään kuvia koneella ja tekemään niihin tekstejä. Se oli tosi virkistävää puuhaa. Saa nähdä, osoittautuuko puuha hedelmälliseksi tulevaisuutta ajatellen, mutta innostavaa se on.

Otin illalla pillerin unen varmistamiseksi, sillä olin tosi tööt. Aamulla olin yhtä tööt, sillä mokoma pilleri pitäisi kai heittää helttaan jo iltapäivällä, että sen vaikutus lakkaisi aamuun mennessä. Päänsärkyisenä kömysin sängystä ylös. Puusta pudonnut ja vähän tärähtänyt -olo, kuten lapsena tavattiin sanoa.

Syöksähdin aamukahvin jälkeen ulos, ja olo parani heti. Vein Patmos-paketin kirjakauppaan Romaniaan pääsyä odottelemaan. Kirjastoon sen jälkeen. Vein monta kirjaa lukematta pois, useita olin lukaissut.

Löysin nyt marraskuun Hesarin kuukausiliitteen ja luin Heikin tarinan. Jos saat käsiisi, niin luepa, jos huvittaa. Minulla on se nyt myös ystävän lähettämänä, joten Ari saa kuulla sen huomenna.

Heikki sai infarktin 42 vuotiaana ja halvaantui, menetti puhekykynsä. 17 vuotta hän on maannut sairaalassa, vaimo käy viidesti viikossa katsomassa häntä pari tuntia kerrallaan.

Heikki on tekaistu nimi. Mies on jossain määrin samassa tilassa kuin Ari, mutta ei aivan. Oli aika pysäyttävää lukea hänestä. Kunhan Ari on saanut kuulla hänen tarinansa, lähetän pariskunnalle postia lehdessä olleen osoitteen kautta.

Uimassa pyrähdin. Valokuvia otin. Ystävä soitti, Elisa tällä kertaa. Itse soitin Aulikille uintimatkaa kävellessäni.

Arin luona olin pari tuntia, jahka ensin selvisin lähtemään. Katsoimme Kirja-ohjelman, Porin papin ohjelman ja Ari jäi odottamaan Eliina Heinosen opetusta ja muuta, kun lähdin. Minä purin aiemmin tekemäni sukan varren, kun se alkoi tuntua liian kapoiselta, ja aloitin uudestaan.

Tapasin erään tuttavan Pelastuskaupan pihassa. Halasin häntä monta kertaa, sillä hänellä oli raskas kuorma kannettavana. Hänellä oli kuitenkin selvästi ilo Herrassa.

Tällä viikolla en ole ehtinyt siivota, enkä aio huomennakaan tuhlata voimiani moiseen. Sen sijaan tein porkkanasämpylöitä ja paistoin kirjolohen, jonka ostin tarjouksesta. Kutsuin Aulikin teelle ja rukoilemaan kanssani. Jaoimme ajatuksia ja nautimme toistemme seurasta syvällisiä pohtien.

Kun Tero tuli lomille, kodissa tuoksui herkulliselle. Tero oli väsynyt, eikä paljon jaksanut syödäkään, mutta ei niin uuvuksissa, etteikö olisi jaksanut ystävää tapaamaan. Pitää vain kaivella omia nuoruuden muistojani esiin tässä iässä ja muistella tuota aikaa kuin hepo kesää.

Jospa nyt siirryn unimatin seuraan, joka tosin pyrkii häipymään, kun yritän liittyä porukkaan. Mutta sitkeästi yritän joka ilta ja aina olen herännyt nukkumatin mailta aamuisin.

Voi hyvin, arvoisa lukijani. Siunausta viikonloppuusi!