05.11.2010 - Sankari vai pelkuri?

Aurinko paistoi aamupäivällä, ei satanut iltapäivällä liioin.

"Kun emme murehdi mahdollisista esteistä vaan luotamme Jumalaan ja uskomme, että Hän hoitaa ne, elämämme kristittyinä tulee paljon tehokkaammaksi, hauskemmasta puhumattakaan. Kun sitten ongelmia ilmaantuu, voimme pitää niitä osana sitä prosessia, jossa Jumala opettaa meitä kulkemaan tietämme uskossa." -Veli Andreas kirjassa Veljiä etsimässä, s.77.

Tilasin invataksin sunnuntaille, että menemme Arin kanssa Kohtaamispaikalle viideksi. Arin edellisestä kuumejaksosta on reilu kuukausi, joten pian alkaisi olla taas tulehduksen aika, jos vanhat merkit pitävät paikkansa.

Mutta en jaksa seurata vanhoja merkkejä. Otan päivän kerrallaan Jumalan kädestä. Hän tietää paremmin, mikä on hyväksi, mikä ei.

Veli Andreas kyselee kirjassaan, mikä ero on sankarin ja pelkurin välillä. "Molemmat ovat tavallisia ihmisiä, kumpikin pelkää, kumpikin juoksee. Mutta sankari juoksee oikeaan suuntaan. Oli tapahtunut jotain ennalta valmistavaa, joka sai hänet toimimaan sankarillisesti." s.93.

Tuo ennalta valmistava on rukous. Ilman rukousta joka iikka juoksee karkuun kohdatessaan ylipääsemättön tilanteen. Mutta Raamatun mukaan se, joka on ollut Herran neuvottelussa, on varautunut ja valmistautunut.

Veli Andreas sanoo, että on parempi olla kuuliainen, jos arvelee jonkin asian olevan Herrasta, vaikka ei olisi varma. Hän upottautui seitsemästi jääkylmään ammeveteen kauhean selkäkipunsa kourissa, ja luuli kuolevansa siihen touhuun. Mutta vasta vuosien jälkeen selkä parani - lento-onnettomuuden kautta.

Itse en ollut kuuliainen eräässä pienessä asiassa, ja menetin sen tähden mainion kirjeveitseni. Minulla oli mielessäni, että pitäisi säästää vanha uimapaikan avain, joka on muovinen, litteä läpyskä. Sitähän voisi käyttää vaikka murtuneen ranteen sitomisessa, kävi mielessäni.

Heitin avaimen pois. Tänään olisin voinut tukea sillä imurin johtoa, joka oli lähes poikki. Lastoitin johdon ilmastointiteippiä apuna käyttäen, ja jätin kirjeveitseni sen sijaan putkea tukemaan. Minulla on toinenkin, joten tuo menetys ei vaivuta minua murheen alhoon.

Tärkeää asiassa ei ole se, että olisin välttämättä tarvinnut läpyskää, vaan se, etten totellut kehotusta. Voi tulla tilanne, että kuuliaisuudellani tai tottelemattomuudellani on suuremmat mittasuhteet.

Nyt imuri toimii kuin "vanha tekijä", mitä se totisesti onkin!

"Todellinen Jumalan antama kutsumus ei ole mikään määrätty paikka tai ura, vaan jokapäiväinen kuuliaisuus. Ja tuo kutsumus koskee jokaista kristittyä, ei vain harvoja ja valittuja.

"Kun sitten noudatamme Hänen jokapäiväistä kutsuaan, Hän avaa ovet sinne, minne Hän haluaa meidän lähtevän, ja sulkee ovet sinne, minne Hän ei halua meidän menevän.

"Sillä tavoin kuuliaisuus Jumalan kutsua kohtaan on ulottuvillamme joka päivä ja elämästä tulee seikkailu, kun noudatamme Hänen Sanaansa ja astumme ovista, jotka hän meille avaa." s.94.

Jos en ole kuuliainen pienessä, kuinka minulle voidaan uskoa suurempia asioita? Ei kuinkaan.

Olen kävellyt kymmenisen kilometriä tänään. Hain auton huollosta ja tapasin ruskamatkaystävän. Kaiholla muistelimme matkaamme, toivomme pääsevämme muisteloihin kuukauden päästä. Oli ilo tavata tuota Mariiaa, sillä olin aamulla rukoillut hänen puolestaan.

Kävelin toisen reissun sairaalaan Arin luo ja kolmannen kauppaan. Ostin lisää tavaraa Operaatio Joulun Lapsen paketteihin.

Lisäksi kävin Pelastuskaupassa. Tarkemmin sanottuna kahdesti. Ensin tiiraamassa, olisiko sopivaa kukkapylvästä. Näin sellaisen, sekä söpön vaalean, kolmelaatikkoisen lipaston. Sopisi eteisen ikkunan eteen, päättelin, ja näin mielessäni jo lyhdyn sen päällä loimottamassa.

Niinpä kiiruhdin Arin luota samaiseen putiikkiin ja kannoin tulevan omaisuuteni pihalle ja kävin maksamassa. Tietysti kannoin tavarat kotiin, yhdellä kertaa. Laskin ne maahan vasta oveni takana. Mikä kumma käsivarsiini oli mennyt, kankeat pökkelöt, kuin toisen omat!

Puunasin uuden omaisuuteni, kävin varaamassa saunan, ja istuin alas kutomaan ja Raamattua kuuntelemaan. Nuottitelinekin on keinun vieressä. Ei suinkaan aarioita varten, vaan kirjatelineenä. Jatkoin kutomista Veli Andreaan kirjan seurassa. Hiljainen kaveri, mutta teksti puhui sitäkin enemmän.

Siunausta alkavaan pyhäinmiestenpäivän juhlaan. Jeesus kanssasi, arvoisa lukijani!