28.10.2010 - Kiitosmieltä!

Aamulla sateista, päivällä kirkastui sää.

Piilokamera olisi saanut hauskan pätkän tänään kuvattavakseen, mutta eipä tiemmä ollut paikalla.

Kauppapuistikkoa käveli rento nuorimies. Hänen perässään metrin päässä seurasi naisihminen, sanottakoon nyt häntä vaikka mummoksi. Mummo ei toki miestä noteerannut saati tämän tekemisiä. Nuorimies kulautti kurkkuunsa viimeiset piristysjuomansa tölkistään kävellessään, tömäytti tölkin ohikulkiessaan roskapöntön päälle ja jatkoi tupakka hampaissaan matkaa.

Viiden sekunnin kuluttua tölkki oli mummon repussa. Salaisen tietolähteeni mukaan kyseisessä selkätelineessä oli ennestään jo muutama tölkki poikineen, sillä reppu pullotti siihen malliin.

Tuon mummon päivässä oli hohtoa! Entistä rikkaampana hän jatkoi matkaansa.

Heräsin päänsärkyisenä ja väsyneenä, vaikka olin nukkunut pitkän yön. Aamukahvit tippumaan ja pyykkitupaan. Kahvia nauttiessani istuin keinussani ja kiitin Jumalaa jälleen kodistani, suloisesta pesästäni, Kyyhkytuvastani.

Kyyhkyjen tavat ovat tosin arveluttavat. Päästöt ikkunalaudoillani kertovat siitä. Ne pitävät neuvottelujaan räystäiden alla, ja ilmeisesti niiden ulkoveesee on neuvotteluhuoneessa.

Pidin aamuvartiotani väsyneenä, mutta tietoisena Jumalan läsnäolosta. Viimeiset pyykit jätin kuivaushuoneeseen, kun kiidin jo rukoushetkeen helluntaiseurakuntaan. Olen käynyt siellä muutamia kertoja, miten Jumala on milloinkin johdattanut.

Oli siunattu rukoushetki, saimme kokea Pyhän Hengen hoitoa ja yhteyttä, jonka Hän vain saa aikaan. Raamattu kehottaa uskovia olemaan yhtä, eikä vikoilemaan toisia seurakuntia tai uskovia. Turhaa kissanhännänvetoa oppikysymyksistä en jaksa. Haluan yhteyttä enkä eristäytymistä, ja sitä uskon Jumalankin tahtovan omilleen.

Pyykit mankeliin, sitten lääkäriin. Kilpirauhasarvoni ovat liian korkeat, lisää verikokeita. Kolesterolin nousu voi johtua kuulemma edellä mainitusta. Nytpä se tutkitaan.

Kamera taskussa marssin Hietasaareen etsien kuvauskohteita, ja yleensä jotain ilmaantuu, jahka tutkailen joka puolelle. Aurinko paistoi, oli hieno iltapäivä. Uiminen oli myös mukavaa, kuten meressä seisoskelukin. Vesi on pariasteista.

Tapasin ystävääni Aulikkia pitsan merkeissä. Juttelimme pari tuntia, ja teimme rukouslenkin. Hän jatkoi matkaansa, minä poikkesin sairaalaan Arin luo.

Ari oli pimeässä huoneessa kun menin. Siellä ei kai ollut käyty sen jälkeen, kun pimeys laskeutui, koska verhot olivat auki. Hoitajia on vähän, mutta potilaita vastaavasti paljon. Sytytin valot, ja sen jälkeen olinkin imu kourassa pitkän aikaa. Ari oli hyvin limainen.

Puhdistin Arin suun ja tein muita hoitotoimenpiteitä. Lämpöä oli 37,3 kun lähdin kotiin kahdeksen jälkeen.

Kun mainitsin Arille kirkkoon menosta pyhänä, hänen ilmeensä kirkastui. Joo, kirkoon hän haluaa. Tilasin invataksin, että pääsemme viideksi kaupungin kirkkoon. Ilkka Puhakka on siellä Kohtaamispaikka -illassa. Saadaan nähdä, onnistuuko menomme, mutta se ei ole oikeastaan meidän ongelmamme, kun olemme rukoilleet Jumalaa. Hän johdattaa, kuten hyväksi näkee.

Paluumatkalla sairaalasta käväisin vielä kaupassa. Tekaisin suklaakakun. Helppo ohje. Sekoitetaan vaan, ja heitetään taikina vuokaan ja vuoka uuniin.

Huomisiltana luonani on lähetysompeluseurat naisille. En tiedä, tuleeko ketään, mutta parempi olisi, ettei tarvitse yksin syödä sitä suklaakakkua. Terhi tosin tulee viikonloppuna pelireissullaan tänne ja Terokin lomille.

Arin luona katsoin ohjelmaa, jossa Thaimaan lähetti kertoi työstään. Hän sanoi, että he ovat perustaneet orpokodin hänen lähetyskohteeseensa. Eräs lapsi tuli sinne merkillistä tietä.

Lapsen äiti oli mielisairas, hiv-positiivinen kuten isä myös. Äiti oli lähtenyt tiehensä, lapsi jäi isälle. Isä pisti lapsen laukkuun ja vei laukun kaatopaikalle. Naapuri sattui huomata tapauksen ja ilmoitti asiasta poliisille. Sekin on kuulemme erittäin outoa ja harvinaista sikäläisissä oloissa, että joku puuttuisi naapurinsa asioihin.

Poliisit kuulivat itkua kaatopaikalta, löysivät lapsen terveenä kassista ja toivat orpokotiin. Poika oli 23 päivän ikäinen, hänet nimettiin Samueliksi ja hänestä oli kodin lemmikki. Ihmeellinen, suuri Jumala, jolle pieni lapsi on arvokas!

On iltateen aika. Luen vielä, ja nautin illan rauhasta. Hyvää yötä, arvoisa lukijani!