21.10.2010 - Kävelypäivä!

Yöllä pari astetta pakkasta, kuistilla mittari nollassa aamulla. Kylmähkö tuuli tänään.

Olen nukkunut pari yötä makeasti. Mieleni on ollut rauhallinen ja tyytyväinen, se vaikuttaa uneenkin.

Aamusella kipaisin parin kilometrin matkan terveyskeskukseen verikokeisiin. Juttelin odotetellessani ihmisten kanssa, tapasin entisen työkaverin aiemmilta työvuosiltani pitkästä aikaa. Aamulla lähdin syömättä matkaan, joten hörppäsin purkista kirnupiimää Pohjalaista vilkaistessani vanhainkodin kirjastossa.

Kolesteroli oli kivunnut nousuun, ja se surettaa minua. Kenties joudun aloittamaan siihen lääkityksen kuten molemmilla vanhemmillani on. Onneksi sokeriarvoni olivat kurissa.

Mieleni teki mennä rukoilemaan päivällä. Pohdittuani asiaa menin viereiseen helluntaiseurakuntaan, jossa tiesin olevan rukoustunnin. Jumalan johdatusta se oli, paikalla oli tällä kertaa vain uskollinen Miila, vaikka eilen oli ollut monta ihmistä. Juttelimme hiukan, luimme luvun Raamatusta ja rukoilimme tunnin ajan.

Rukoushetken jälkeen jatkoin matkaani uimaan, kun olin jo vähän siellä päin. Tuuli oli kohtalaisen hyinen, joten ei tehnyt mieli löntystellä. Uusi uimapukuni, jonka löysin Pelastuskaupasta, on paljon tyylikkäämpi kuin tähänastiset uimapukuni. Olen siihen sangen tyytyväinen.

Koska sain kurkkuni kipeäksi tiistain kahden minuutin seisoskelusta meressä, tai mistä se lie ärtyi, tyydyin vain uimaan portailta toiselle. Meriveden lämpö on noin neljä astetta, eli vielä se putoaa.

Maistuvan kaali-sipuli-jauheliha -lounaani jälkeen kotona lähdin Arin luo. Jälleen tietyömaan kautta kävellen.

Siirsin Arin sänkyineen ikkunan eteen. Ari oli aika väsynyt. Itse asiassa hän nukkui melkein koko ajan, kun tarkemmin ajattelen. Eikä hän ollut ainoa. Minäkin nukahdin kahdesta tuolista ja korkeasta jakkarasta tekemässäni divaanissa.

Kuuntelimme Simsonin tarinaa, sikäli kuin emme nukkuneet. Ennen lähtöäni rukoilimme rakkaittemme puolesta. Ari jäi kuuntelemaan Raamattua, kun puin lenkkarit jalkaani ja liukastelin kotiin märän polun kautta.

Tänä iltana olisi ollut lukuisia mahdollisuuksia harrastaa kristittyjen yhteistä kokoontumista. Minä katsoin parhaimmaksi jäädä lukemaan Yanceyn kirjaa ja olemaan omassa sekä Jeesuksen seurassa. Kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta, viihdyn kodissani.

" - - Tarvitsemme hiljaisuutta löytääksemme oman tärkeimpämme. Emme voi saada suurta, ellemme osaa sanoa `ei` myös monelle sinänsä hyvälle ja tärkeälle. Isäni sanoi: `Kun ajat jänistä, ajat yhtä jänistä kerrallaan.` Vanha sanonta sanoo: `Mestari tunnetaan rajoituksestaan.` Kukaan ei voi olla mestari kaikessa. Mestari on vain se, joka osaa keskittyä.

"Tätä opitaan hiljaisuudessa Herran kanssa. Siellä hiljaisuudessa Herra sanoo meille: yksi on tarpeen. Ja hän myös neuvoo, mikä se yksi on. E. Stanley Jones sanoi kerran Jumalan valtakunnan työntekijöille: `Jokainen päivä on rakennettava hiljaisen hetken ympärille. Jos me ryntäämme päivän tehtäviin hiljentymättä ensin Herran edessä, me syöksymme suoraa päätä onnettomuuteen.` Ajattelematon touhu merkitsee onnettomuutta." -Eino J.Honkanen, Hengen uudistus.

Hyvää illanjatkoa sinulle, arvoisa lukijani!