18.10.2010 - Suun aukomista monin eri tavoin!

Tuulista, mutta ei pakkasta.

Aamuvarhain köpöttely hammaslääkäriin tuotti uuden paikan väliaikaisen tilalle. Hammaslääkäri oli hymytön, mutta asiallinen ja pätevä. Toivotin mukavaa päivää hänelle ja tarkoitin sitä myös. Mistäpä minä tiedän, mitä hän mietti mielessään, kun ei ilo yltänyt kasvoille asti. Seuraava aika kolmen kuukauden kuluttua. Purukalustoni tarvitsee jatkuvaa huoltoa ja tarkkailua. Onhan sillä jo pitkä käyttöikä! Ja kova kulutus!

Teron kanssa luimme Raamattua monta lukua aamupalamme yhteydessä. Hänen tarvitsi lähteä vasta tänä iltana takaisin Keuruulle. Kävimme Arin luona, minä ensin, ja Tero myöhemmin. Ari voi hyvin, ei mielestään ollut ollenkaan väsynyt kirkkoreissusta, päinvastoin!

Olin eräässä kerhossa mukana, mutta se ei ollut minun paikkani, jos se jatkossakin toimii samoin kuin tänään. Vetäjällä täytyy olla homma hanskassa, ettei tilaisuus ole yhden ja kahden ihmisen juttu, jos paikalla on muitakin kuin ne kaksi.

Jännityksellä odotin palautetta kirjastani eräältä henkilöltä, ja sain sitä myös. Kirjallani on paikka ihmisille, jotka tarvitsevat rohkaisua.

Olen tosi kärsimätön. Vaikka periaatteessa luotan Jumalan aikatauluun, käytännössä Hän on mielestäni kohtalaisen hitaasti etenevä jossain asioissa. Haluan kuitenkin, että Jumalan aikataulu toteutuu eikä omani. Luottamukseni on ehdottomasti Jumalan eikä itseni varassa. Kunhan mäkätän vaan, mutta Jumala kestää sen kyllä.

Päivän huippukohta oli pyhäkoulu Metsäkalliossa. Paikalla oli kahdeksan innokasta, kilttiä pyhäkoululaista. Lauloimme paljon ja soitimme myös. Itselläni oli kitara, ja lapset saivat soittimia hekin. Koska kapulat ja marakassit loppuivat, tein purkista, tulitikkulaatikosta ja parista kynästä lisäsoittimia.

Yhtäkkiä tulitikkulaatikko hajosi kesken vauhdikkaan biisin, ja delegoin koko porukan keräämään tikkuja. Välikohtaus ei mitenkään haitannut musisointiamme. Luulen, että se sen sijaan edisti hauskuutta.

Kerroin Jaakobin ja Raakelin tarinan omin sanoin, käsinukkelammas apunani. Lapset kuuntelivat hartaasti. Kun toiset vielä värittivät pariskunnan kuvaa, lauloin toisille enkelilaulua, ja silitin heidän tukkaansa, kun he pötköttivät matolla.

Pari isää seurusteli pyhäkoulun ajan eteisessä, ja hekin olivat pitäneet pyhäkoulustamme. Lapset kuulemma odottavat innokkasti pyhäkouluun pääsyä. Jäi oikein hyvä mieli illasta.

Taidanpa olla kohtalaisen väsynyt, mutta tyytyväinen olen. Huomisaamuna toivon ennättäväni uimaan, viimeksi kävin perjantaina.

Kova tuuli rytisyttää ikkunoita, nautin kotini rauhasta.
Iloa sydämeesi, arvoisa lukijani!