11.10.2010 - Kovan ja hyvän onnen päivä!

Tuulinen, hieno päivä. Merivesi +8 astetta.

Sain monia rukousvastauksia tänään, olen äimänkäkenä. Ihmeet alkoivat heti aamulla.

Olin pyytänyt nukkumaan mennessäni Jumalalta, että jos hän voisi herättää minut varttia vaille kahdeksan, että voin kuunnella aamuhartauden. Mitä suotta kuluttaa herätyskelloa, kun voi saada henkilökohtaisen herätyksen!

Silmiä aukoessani aamusella hämärissä rukoilin sängyssä jonkin aikaa, että pääsin kunnolla hereille. Sytytin valot, kello näytti varttia vaille kahdeksaa. Menin olohuoneeseen ja laitoin radion päälle. Kuuluttaja sanoi ensi töikseen: "Kello on 7.45. Hyvää huomenta! On aamuhartauden aika."

Täsmävastaus täsmärukoukseen, kiitos Herra!

En ollut aikonut mennä uimaan tänään, mutta koska sadetta on luvassa, päätin pinkaista sittenkin. Sain jälleen hyiset pohjoistuulet niskaani, kun roikuin laiturin portaiden kaiteissa. Ensimmäiset 15 sekuntia ovat ratkaisevia. Jos ei silloin hyydy ja syöksy merestä ylös, niin veden alla kaulaa myöten seisoskelu on sen jälkeen pelkkää hupia.

Pari minuuttia vedessä meni taas leikitin, sen jälkeen uin toisille portaille. On mielenkiintoista uimalla tarkistaa, onko käsi, jalka tai muu ruumiin osa pakastunut. Ei tietysti voi olla, kun vesi on aina plussanpuolella.

Paluumatkalla kävin asioilla, muun muassa etsimässä uutta uimapukua itselleni. Marketissa, jossa kävin, oli vain rumia. En huolinut. Käväisin kirpparilla, en löytänyt ostettavaa, mutta juttelin tuttujen kanssa ja kerroin rukousvastauksista suureen ääneen.

Sitten Pelastuskauppaan. Etsin tietynlaista seinäkoria ulkokukille, mutta en löytänyt. Eräs rouva selitti etsivänsä uimapukua, kun ohitin hänet. Minäkin päätin vilkaista, ja löysin pari mukavan näköistä. Sovitettuani otin mustan, jossa on makeat valkoiset vauhtiraidat. Näytän varmaan tosi hoikalta siinä.

Uimapuku on Finnwearin, tyylikäs, kuin uusi. Maksoin siitä 3 euroa!

Kun häivyin uikkarit kainalossa, havaitsin sormikkaitteni jääneen. Kun menin niitä myöhemmin etsimään samaisesta kaupasta, löysinkin piponi. En ollut huomannut hävittäneeni sitä. Mutta hansikkaat on varmaan jo myyty, arveli myyjä. Olisin pitänyt niitä kyllä vielä seuraavat viisi vuotta, mutta totta puhuen en ole koskaan pitänyt niiden väristä, violetista. Onnea vaan uudelle omistajalle!

Olin ottanut pari pari hienoa vaahteran kuvaa uimasta tullessani. Kotona huomasin, että pikkuinen teräksinen, irrallinen, nipukka kamerasta on tipahtanut. Se on noin sentin kanttiinsa. Mahdoton sitä olisi löytää.

Ehkäpä nipukka on pudonnut vaahteran luo, kuvauspaikalle. Kävelin kilometrin käydäkseni tarkistamassa paikan. Tietysti iso invataksi oli juuri siinä jalkakäytävällä puun alla, vaikka tyhjää tilaa olisi ollut monta sataa metriä molempiin suuntiin. Tyypillistä. Ja kuski autossa.

Vilkuilin maata ympäriinsä. Huomasin pikku nipukkani invataksin perän alla. Kömmin auton alle ja sain sen käsiini. Kävin selittämässä kuskille, mistä oli kysymys. En asettanut pommia hänen autonsa alle. Hän iloitsi kanssani kadonneen löytymisestä! Ja varmaan siitäkin, ettei ollut pommivaaraa.

Jeesuskin iloitsee, kun löytää kadonneen lampaansa, joka on ollut hukassa omilla teillään. Hän etsii, kunnes löytää. Mekin etsimme Jeesusta, kun saamme etsikon ajan elämäämme, mutta vielä enemmän Jeesus etsii meitä, että saisi ottaa meidät luokseen.

Jossain välissä siivosin. Vein matot ulos ja pesin lattiat. En tietenkään koko asuntoa kääntänyt. Makuuhuoneen jätin loppuviikoksi.

Naapurini on ahkera siivoamaan, tuulettamaan ja pesemään ikkunoita. Kateellisena ja syyllisyydentuntoisena olen luimistellut hänen tyyny- ja peittovuortensa ohi kotiin tullessani. Mutta nyt tuli loppu moiselle. Talo on siivottu! Osittain.

Kävelin Arin luo, hän oli katselemassa ulos tai nukkui, sänky oli asetettu istuvaan asentoon ikkunan eteen. Rukoilimme, aloimme katsoa seiskateeveetä. Sieltä tuli tuhtia ohjelmaa.

Danilo Valla selitti numeroiden merkitystä Raamatussa. Tässä vain joitakin mielenkiintoisia tosiasioita:
- www -merkinnän lukuarvo on 666
- viivakoodin lukuarvo, joka on kaikissa tuotteissa kaupassa, on myös 666
- perinnäissääntö, josta Jeesus moitti fariseuksia, on myös lukuarvoltaan 666 eli pedon luku, antikristuksen luku.

Valla selitti, että järki, tieto ja ihmismielipiteet ohittavat Jumalan sanan, kuten on jo käynyt laajalti. Eli on otettu ja otetaan ihmisen keksimät perinnäissäännöt käyttöön Jumalan Sanan sijaan.

Näin siis on jo sisäänajettu antikristuksen ilmaantuminen, vaikka se ei olekaan vielä julkinen.

Derek Prince puolestaan kertoi maanjäristyslukuja, yli 6 richterin asteikolla, viime vuosikymmeniltä:
- 1950-luvulla 9 järistystä
- 1960-luvulla 13
- 1970-luvulla 51
- 1980-luvulla 86
- 1990-94 yli 100 järistystä!

Prince sanoi, ettei voitane puhua liioittelusta, jos sanomme, että lopunajan synnytystuskat ovat alkaneet.

Sitten katsoimme vielä ohjelman, jossa Kristian Sandia haastateltiin. Tuo mies on asunut suomalaisen vaimonsa kanssa Englannissa ja pitkän aikaa Intiassa, joka oli hänen ja hänen vaimonsa näyn mukainen paikka tehdä työtä.

Nyt pariskunta asuu kuitenkin Suomessa, kai jo muutamia vuosia. Sand kertoi, että Herra näytti kauan sitten näyssä, että hän teki seurakunnassa parantamistyötä Jumalan avulla. Mies ihmetteli, sillä paikka oli Suomi, eikä heillä ollut mitään aikomusta tulla Suomeen.

Jumala johdatti heidät kuitenkin tänne. Sand kertoi, että viidesosa Jeesuksen tekemästä työstä oli vapauttaa ihmisiä riivaajista ja muista sitovista asioista. Tämä puoli työstä on kuitenkin länsimaissa jätetty huomiotta. Totta kuitenkin on, että vapautusta ihmiset tarvisevat. Sand kertoi esimerkkejä.

Ehkä länsimaiden humanismi, ihmisjärkeen luottaminen, vaikuttaa sen, ettei uskota henkimaailman asioihin, vaan halutaan selittää kaikki järjellä, sanoi Sand.

Neuvoksi ihmiselle, joka kokee olevansa hengellisesti sidottu, Sand antoi ohjeita:
1. Myönnä Jumalalle, että sinulla on ongelma, etkä tiedä, mitä tehdä, miten tunnistaa edes, mistä on kyse
-> vaatii siis nöyryyttä tunnustaa ahdinkonsa
2. Lue tietoa asiasta. Henki vei Jeesuksen erämaahan, Jeesus vastusti Sanalla vihollista. Hän alkoi heti sen jälkeen työn. On tunnistettava, mitä ja ketä vastaan taistelemme. Viholliselle on turha huutaa, se ei siitä välitä. On otettava hengelliset aseet käyttöön.

Hyvä lukijani, kehotan sinua tutkimaan tätä asiaa. Katso ohjelma netistä, tai hanki Sandin kirja, jos haluat. Se on suomennettu, nimeltään: Mitä on tapahtunut vapauttamiselle?

Sandin opetuksessa oli jotain samaa kuin John Beveren. Tämä kirjoittaa kirjassaan Saatanan syötti, että vihollinen saa uskovat ansaan, kun nämä loukkaantuvat ja sen jälkeen vetäytyvät.

Sand kertoi tarinansa. Hän oli ollut uupunut, alavireinen. Levätessään hän kuuli äänen, joka sanoi: sinulla on syöpä, sinä kuolet pian. Sand uskoi tuon sanan, tuli kauhun valtaamaksi. Hän ei silloin ymmärtänyt, ettei se ollut Jumalan ääni, vaan paholaisen, joka sitoi hänet uskomaan valheen, kun hän oli heikossa kunnossa.

Myöhemmin jossain vaiheessa Sand meni pyytämään esirukousta konferenssissa. Se oli hänelle nöyryyttävää, sillä rukoilijat olivat häntä nuorempia, ja hän sentään oli ollut Herran työssä jo kauan. Sand sanoi, ettei hän heti vapautunut kokonaan, mutta sai henkien erottamisen lahjan. Hän näki, mikä kaikki hänen elämässään oli ollut Saatanan puhetta tuona masentavana aikana, mikä taas Jumalan puhetta. Hän sanoi, että Jumala oli antanut aina hänelle ja hänen vaimolleen lisäohjeita, neuvoja, mitä tehdä. Mutta kuullessaan tuon paholaisen sanan kuolemasta, hän sai vain pelon, mutta ei mitään ohjeita. Hän tunsi itsensä Jumalan hylkäämäksi.

Powell -niminen mies on kirjoittanut kuulemma aiheesta myös kirjoja, en ole varma, onko suomeksi. Tutkitaan ja rukoillaan näiden asioiden kirkastumisen puolesta. Jumala on luvannut ohjata ja selvittää, kun kuljemme valossa, hänen seurassaan. Raamatusta saamme jatkuvasti ohjeita, miten toimia.

Oli hyvä asia, että löysin sen piponi sieltä Pelastuskaupan uimapukulaatikosta. Kun lähdin Arin luota, pudotin sairaalan vessanpyttyyn pääpantani! Ellen olisi nopea kuin kärppä, se olisi nyt viemärissä. Mutta ehdin napata sen viime hetkellä, kuten kännykkäni viime talvena. Pytyn tuotteet olivat vesipitoisia, joten panta kannatti pelastaa. Nyt on siis enää hanskikkaat hukassa. Jospa ne vielä löytyvät Pelastuskaupasta, kenties jostain kukkapurkista, kun niitäkin siellä kolusin.

Voi hyvin, arvoisa lukijani. Siunausta sinulle!