07.10.2010 - Yskittää ja jännittää!

Aamupäivällä poutaa, aurinko pilkisti, puoliltapäivin alkoi sade. Merivesi n. +8 astetta.

Sain vasta myöhään unen ja yölläkin heräsin nuhaiseen oloon. Ennen kuutta kampesin pystyyn, kun en saanut nukutuksi enempää. Suuri ratkaisun päivä, siltä minusta tuntui. Pelkäsin, ettei Samikaan kenties ymmärrä kirjankokoamisohjeita netistä. Pelko oli turha, ja siitä olen kiitollinen.

Pidin aamuvartioni ja lähdin uimareissulle sonnustautuneena riittävin varustein. Tarpeen olikin, sillä merenrannassa oli navakka tuuli. Kas, kun ei napannut kameraani mukaansa, mutta kuvan sentään nappasin.

Mustat pilvet jo vyöryivät taivaanrannassa. Kökötin nykyisen tapani mukaan meressä pari minuuttia, uin ennen ja jälkeen kökötyksen ja virkistyin. Jos ei tuollaisella käsittelyllä piristy, niin se on sitten kuolemaksi.

Aloitin kauraleivän valmistuksen jo aamutuimaan, uusi resepti, Maijan äidin peruja.

1 l kylmää vettä
1 pala hiivaa
1 rkl merisuolaa
1 dl kauraleseitä
1-2 dl kaurahiutaleita
vehnäjauhoja, niin että taikinasta tulee napakka.

Nostatetaan taikinaa 2 tuntia, leipiä samoin 2 tuntia.

Paistetaan 270 asteessa 15 min (minun uunissani riittää 250 astetta)
Sitten 200 asteessa 20-25 min

Pitihän minun taas vähän lisätä omiani: vähän seesaminsiemeniä ja vehnäjauhojen sijaan hiivaleipäjauhoja.

Minun uunini vähän poltti leipiä päältä, ja vähempikin hiiva riittänee. Mutta maukasta tuli, ihanaa suorastaan!

Delegointini tuotti tulosta, Sami ilmestyi sovittuun aikaan. Iskin pöperöt pöytään, siunasimme ruuan ja työt ja kävimme haarukan varteen ja sittemmin hiireen kiinni.

Samille homma oli selvä. Voi, miten nautin, kun joku osaa. Hän löysi heti "apua"-kohdan, jota minä en ollut nähnyt missään. Nyt kirjatekstini ovat Samilla, ja hän pistelee niitä pdf-tiedoston muotoon tai jotain sinne päin.

Marssin vaihteeksi skanneripaikkaan. Pari Stiinan kukkaiskuvaa piti skannata, jos niistä saisimme sivun yläreunaan jotain kaunistusta. Saapa nähdä.

Sade alkoi, heitin pyykkiä koneeseen. Suunnittelen kirjaan johdantoa ja muita alkusivuja. Rukoilen jatkuvasti, että osaisin tehdä, mitä pitää.

Arin luo en mene tänään, vaikka varmaan hän odottaa. Mutta huomenissa käyn siellä. Arin tukkakin pitäisi leikata eli nostaa Ari istumaan. Hän ei ole päässyt tuoliinsa moneen viikkoon. On ollut tautia hänellä ja minulla.

Ystävälläni Aulikilla on merkkipäivä tänään, menen häntä illalla onnittelemaan. Vähän valoa ja iloa sateiseen iltaan. Pyykkikone laulaa vielä ja mankeli kutsuu.

Toivotan rattoisaa sadeiltaa, arvoisa lukijani! Sytytetään kynttilä valaisemaan kotiamme.

jk. Jos joku ihmettelee, mihin leipäni joutuvat, niin kerronpa, että voihan niitä jakaa eteenkinpäin, ellei jaksa itse kaikkea umpata :)