05.10.2010 - Monenlaista hauskaa tänään!

Sää oli suotuisa.

Eilisestä leivästäni tuli maistuvaa. Olen siitä iloinen tietysti.

Lapsuudenkodissani oli juurisaavi, joka vietiin puojiin leipomisen väliajoiksi. Ennen leipomista se haettiin tupaan. Äiti laittoi tuohon puiseen saaviin lämmintä vettä ja sekoitti ruisjauhoja sekaan. Saavin reunoilla oli entistä taikinaa sen verran, että se hapatti uuden juuren yön aikana. Seuraavana päivänä jauhoja lisättin ja tehtiin taikina ja leivottiin.

Minun juurisaavini on huomattavasti vaatimattomampi. Sininen, muovinen tupperwarekulho. Vein sen kuistin pöydän alle eilisiltana ja laitoin kiven painoksi kannen päälle. Toivon, ettei sitä rosmot ryöstä ennen seuraavaa leipomusta, joka lienee ensi viikolla.

Olen ylen kiitollinen kodistani. Tämä on kuin mökki, mutta hyvin varustettu. Sauna ja pyykkitupa ovat pihalla kuten kotona ennen.

Tapasin aamulla pyykkituvassa erään naapurin ja meillä oli rattoisa juttutuokio. Siis minusta. Valitettavasti minä yksineläjänä taisin puhua hänet tainnoksiin. Harmittaa välillä oma löperyys ja typeryys. Mutta hartaasti halasimme toisiamme mennen, tullen.

Aamulla pongahdin uimassa. Pari minuuttia kökötin kaulaa myöten vedessä ja lämmitin ympäröivää vettä, se yritti puolestaan jäähdyttää minua. Jälkeen päin olo oli autuaallinen eikä meressäkään mitään hätää ollut.

Jumalakin lupaa omilleen jälkeen päin siunauksen, kun kestämme koettelemuksen luopumatta. Sillä hetkellä, kun meillä on ahdistus, ei naurata. Mutta myöhemmin voimme kokea iloa ahdistuksen tuottamasta hedelmästä, jos hyvin käy.

Jospa osaisin kiittää jo silloin, kun on vaikeaa, ja luottaa, että hyvä tästä tulee. En aina osaa, ainakaan omalla kohdalla. Toisten suhteen luottamus on paljon suurempi. Kummallista.

"Jotta elämämme voisi olla hedelmällinen ja tulla siunaukseksi myös toisille, tarvitsemme siunauksia myös alhaalta. Jumala ei siunaa vain vuorilla, vaan myös laaksoissa. Molempia tarvitaan.

"Vuorilla näemme, mitä Jumala on. Alhaalla laaksossa näemme, mitä me itse olemme. Älkäämme pelätkö laakson aikoja. Kärsimys voi olla taivaallisten voimien vierailua luonamme. Jumalan kädestä otettuna siihen kätkeytyy luomisen tuskaa. Siinä poltetaan sielun rikkatunkioita." Näin kirjoittaa Eino J. Honkanen kirjassaan Hengen uudistus, Muroma/Honkasen hartauskirjassa.

Kirjastossa etsin rukoillen luettavaa, kunnes löysin yhden kirjan. Tuolla reissulla tapasin erään kollegan, vaihdoimme hiukan kuulumisia. Töihinkin minua kyseltiin, mutta kerroin olevani sairauslomalla.

"Ajallisen elämän epävarmuus vahvistaa hengellistä elämäämme", sanoo F.B.Meyer (Virtoja erämaassa). Epävarmuus ei siis ole uskovalle huono asia, oikeastaan päinvastoin. Silloin on mahdollista opetella luottamusta.

Kävelin vielä Arin luo iltapäivällä, ennen kuin Petri tuli luokseni syömään. Ari voi hyvin ja jäi kuuntelemaan psalmeja. Kuuntelimme yhdessä yksityisetsiväkirjan loppuun. Lupasin mennä huomenna taas käymään ja pyysin esirukousta illan raamattupiirillemme. Rukoilimme yhdessä ennen lähtöäni.

Nyt minulla on kirjalleni nimi valmiina. Tiedän myös kannen aiheen. Mutta vielä on hommia. Tarvitsen esirukousta jokaisen vaiheen puolesta, koska itse en hallitse asioita. Soitan huomenna kustannusfirmaan. Se on hiukan kiusallista, koska käsitteet ovat minulle hepreaa. Pelkään, etten ymmärrä, mitä minulle sanotaan, vaikka puhumme samaa suomea.

Jos Herra on kanssani, niin kirjasta tulee totta lähikuukausina, kenties jo viikkoina. Mutta jos Herra ei siunaa hanketta, niin turhaan vaivaa näen. Tapahtukoon Jumalan tahto. Kiitos esirukouksista, hyvä lukijani.

Raamattupiiri oli antoisa. Meitä oli kuusi naista. Puhuimme, rukoilimme, luimme Raamattua ja Spurgeonin selitystä sille. Välillä ymmärsimme selityksen, toisinaan emme, mutta silloin selvensimme asiaa itse, ja johan aloimme ymmärtää. Rukoilimme kätten päälle panemisella niiden puolesta, jotka sitä halusivat. Syötin leipääni niille, jotka suostuivat maistelemaan, ja jokainen heistä katsoi parhaaksi tykätä siitä.

Vielä aion juoda teetä, lukea ja sitten mennä nukkumaan. Hyvä Jumala on varjellut tänäänkin.