04.10.2010 - Maan valot vähemmäksi, taivaalliset kirkkaammaksi!

Hieno syksyinen päivä

Kipaisin aamuhartauteni jälkeen pyykkituvalle ja palatessani toin uusia krasseja maljakkoon. Kukkapenkki on suureksi siunaukseksi. Tarvitsen jotain kaunista silmieni iloksi, ja kukat lohduttavat runsain määrin.

Ruokakauppaan marssin seuraavaksi ja palautin viimeisen erän löytöpullojani. Laitoin kotona leipätaikinan muhimaan ja riensin Pelastuskauppaan. Kömysin kukkapurkkeja ja -koreja sekä muoviliinan kuistin pöydälle. Edellisessä elämässään suihkuverhona palvellut lipares pääsi pikaisen leikkelyn jälkeen uuteen virkaan.

Pelastuskauppareissu oli sikälikin onnistunut, että tapasin nurkillamme asuvan naisihmisen ja haastoin hänet raamattupiiriimme huomenna. Hänellä olikin vajausta siitä lajista, joten kenties hän ampaisee tänne huomenissa.

Raamattupiirihän on sellainen, jossa ryhmä ihmisiä kokoontuu Jumalan sanan äärelle. Ensin vaihdetaan kuulumisia, rukousvastauksia ja -aiheita. Sitten rukoillaan ja aletaan lukea Raamattua ja keskustellaan siitä, mitä mieleen nousee. Meidän piirissämme luemme Matteuksen evankeliumia. Syykin on selvä: löysin Jumalan johdatuksesta loistavan selitysteoksen tuohon evankeliumiin (Spurgeon).

Jotkut piirit voivat olla pelkästään rukouspiirejä. Silloin luetaan ehkä jae, pari Raamatusta, tai kenties koko luku. Sitten rukoillaan määrättyjen aiheiden puolesta tai sitten vapaasti, mitä kenenkin sydämellä on.

Honkanen kirjoittaa rukouksen merkityksestä:
"Rukouspiirit ovat voimakeskuksia kansansa keskellä. Rukoilevat uskovat pitävät uskon kautta vanhurskautta voimassa yhteiskunnassaan." -Hengen uudistus

Joillekin käy, kuten minulle. Ennen uskoon tuloani, 27 vuotta sitten, elämäni oli suhteellisen helppoa. Sen jälkeen, kun aloin vaeltaa Jeesuksen seurassa, alkoivat vaikeudet. Mutta "kaikissa niissä saamme jalon voiton Hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut".

Lopulta on aina käynyt hyvin, vaikka välillä olen luullut kuolevani vaikeuksien keskellä. Elämäni on tuntunut monta kertaa liian raskaalta. Mutta ilman painoja en minä vähenisi, kuten minun tulee, eikä Kristus kasvaisi, kuten tarkoitus on tapahtua.

Chapin kirjoittaa:
"Näennäinen vastoinkäyminen kääntyy lopuksi meidän hyödyksemme, jos vain kestämme ja odotamme kärsivällisesti. - - On olemassa sellaisia siunauksia, joita emme voi saada paitsi hyväksymällä ja kestämällä kärsimykset. On iloa, jota saamme kokea vain surun kautta. On jumalallisen totuuden ilmestyksiä, joita voimme nähdä vasta maan valojen sammuttua. On satoa, joka voi kasvaa vasta, kun auran terä on tehnyt tehtävänsä." -Virtoja erämaassa

Tero lähti isäänsä katsomaan ja omille ostoksilleen ennen kuin palaa illansuussa Keuruulle junalla. Mahtava juttu, että rautatieasema on sekin ihan nurkan takana, kuten melkein kaikki. Taidamme asua siis maan navassa!

Lähetin tänään adressin surukotiin entisille naapureille. Hääonnittelu odottaa pöydällä lähettämistään serkulleni. Veljentyttärelle lähetän piakkoin kortin, hän on muuttanut pois kotoa. Enemmän tulisi muistaa läheisiä kortein ja kirjein. Valitettavasti postittelu on vähentynyt paljon tämän kätevän sähköpostin tähden.

Toivotan siunausta tähän päivääsi, hyvä lukijani!