02.10.2010 - Ihmisen tekemä!

Sää tihkuinen, kuiva, sateinen, lähes aurinkoinen. Reissu Nivalaan tänään.

Terveisiä Nivalasta! Lähdimme aamuvarhain, palasimme illansuussa. Tero ajoi matkat, minä kudoin sukanvartta. Luin meille Raamattua ja rukoilimme. Kuuntelimme hyvää musiikkia sekä minun että Teron makuun. Kumpikaan ei moittinut toisensa musiikkia. Pidin kasvattavan opetustuokion, jollaisia äitien ja isien on pidettävä nuorisolleen viimeistään ennen heidän kotoa muuttoaan. Jumala järjestää kyllä ajan myöhemmin, jos ei siihen ole ollut mahdollisuutta tai voimia aiemmin.

Jatkan kohta, nostan leivät uunista.

Tuli kaksi kaunista leipää. Vein toisen erääseen lähiperheeseen, jonne on syntynyt kolmas lapsi. Jumala siunatkoon jokaista perheenjäsentä. Itse maistelen toista leipää, onneksi vaikuttaa kunnolla paistuneelta.

En ennättänyt alkaa nostattamaan taikinaa edellisen taikinan hapatteesta, vaan tein hiivasta. Rakastan leivän leipomista, ellei joku lukijoistani satu sitä vielä tietämään. Siihen liittyy jotain paljon enemmän kuin vain leipominen tai leipä.

"On tämä ihmisen tekemä", äitini totesi, kun söimme isän syntymäpäiväkakkua. Se oli ostettu kakku, mutta alkuperää emme tienneet - kaupastako vai kotileipomosta. Nauru maittoi meille, kun äiti toi ilmi mielipiteensä. Hän itse nauroi varmaan eniten, kun huomasi, mitä tuli sanoneeksi.

Kävimme äitini kanssa nevalla kävelemässä, äiti sauvojen kanssa, minä ilman. Samalla juttelimme. Olen kiitollinen äidistäni. Hän on iloinen, sosiaalinen ja aina valmis auttamaan. Hän tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hänen äitinsä kuoli jo 66-vuotiaana, oma äitini on nyt 75-vuotias.

Pappila-sarjassa on paljon elämänviisautta. Myös äitini pitää tuosta sarjasta yli kaiken. Tässä siteeraus H.E.Manningilta:
"Jos monien vuosien koettelemukset kerääntyisivät yhteen vuoteen, ne olisivat meille aivan liikaa. Sen vuoksi, sääliessään meidän vähäisiä voimavarojamme, Hän lähettää ensin yhden koettelemuksen, sitten toisen, sitten hän poistaa molemmat ja laskee elämäämme kolmannen, kenties raskaamman kuin ne edelliset.

"Mutta kaikki on niin viisaasti mitattu meidän voimiemme mukaan, että kolhittu korsi ei koskaan katkea. Emme miellä tarpeeksi selkeästi koettelemuksiamme tämän järjestelmällisen jatkumon näkökulmasta. Jokainen niistä on lähetetty opettamaan meille jotakin, ja yhdessä ne muodostavat läksyn, joka ylittää yhden yksittäisen kokemuksen opetusvoimavarat." -Pappilan uusi mahdollisuus, s.408

Toin Nivalasta mukanani muutamia juorukukan versoja. Minulla on kukiston laajennussuunnitelmia. Tai oikeastaan lahjoitussuunnitelmia. Täytyy vaan ensin istuttaa ja saada kukkaset kasvamaan, ennen kuin voin lahjoitella niitä kenellekään. Itsekin rakastan kukkia. Kävin jälleen järjestämässä kuistin kukkaset uuteen uskoon, kuten tavataan sanoa.

Lopuksi aiemmin mainitusta kirjasta pastori Timin Cynthialle lukema iltarukous, joka on Franciscus Assisilaisen käsialaa:

"Vartioi, oi Herra, niitä,
jotka valvovat odottaen tai itkien tänä yönä,
ja jätä nukkuvat enkeleittesi ja pyhiesi huomaan.
Hoida sairaita lapsiasi,
oi Herra Kristus.
Anna uupuneille lepo.
Siunaa kuolevia.
Lohduta kärsiviä.
Sääli kiusattuja.
Varjele iloitsevia.
Ja kaikki tämä rakkautesi tähden."

Siunattua viikonvaihdetta, arvoisa lukijani!