26.09.2010 - Rakkaus antaa voimaa!

Aurinkoinen päivä pilvisten päivien jälkeen. Tuuli raitis

Heräsin viiden jälkeen pää jyskyttäen. Oli pikkuruista huolta mielessäni, enkä saanut niitä kammettua eroon itsestäni. Nousin kahvia keittämään, sairaalaan soittamaan.

Arin yö oli mennyt kohtuullisen hyvin, hän oli nukkunutkin eikä vain limaillut. Helpottunut olo minulla.

Hyppäsin autoon ja ajoin uimarannalle. Otin kuvia tyynestä merenpinnasta, kaunis aamu. Keräsin arvoesineet pois pusikosta omaan talteeni, vaihdan rahaksi kauppareissulla myöhemmin.

Uin laiturin portaalta toiselle. Oli pakko tehdä "ristot", kun kukaan ei ollut näkemässä: Seisoin kaulaa myöten vedessä parisen minuuttia, liikkumatta. Kun ei liiku, ei kylmyys tunnu.

Pohjoisessa viikko sitten yksi sun toinen kökötti järvessä pari, kolme, neljä minuuttia testaten kylmän veden vaikutusta. Risto sitä harrasti ennen muita.

Päivällä kävin katsomassa Jyrkin perhettä toisessa mummolassa ja sain pitää vielä Saraa sylissäni. Vauvelin vanhemmat olivat flunssaisia ja kuumettakin heillä oli. Eivät voineet mennä enää Arin luona käymään.

Itse heitin sukulaistytön junalle ja menin Arin luo hetkeksi. Hän nukkui, ja suu levisi hymyyn, kun hän heräsi ja huomasi minut. En ollut kauan, riensin evankeliumiyhdistyksen kirkkotilaisuuteen, ehtoolliselle. Meidän nuorisoa oli myös siellä. Tapasin hyvän ystäväni Elisan ja kahvittelimme yhdessä, sain kyydin kotinurkilleni.

Kun sain Teron lähtemään junalle kohti Keuruuta, kävelin Arin luo. En ole kunnossa, mutta pakkohan minun on ruveta liikkumaan vähitellen. Käveleminen on minusta mukavaa, kun on päämäärä. Hortoilu ilman tarkoitusta ei tuota minulle iloa.

Koska minulla on vikkelät jalat, mutta pää ei aina pysy mukana, taidan olla vanhuksena kuten lähisukulaiseni. "Hämärässä olisin jätättänyt ne kaikki", hän vakuutti, kun neljä hoitajaa hikoili hänen perässään ympäriinsä.

Myöhemmin kotona vanhus oli tyytyväinen, kun sairaalassa "kuntoiltiin". Hän kuulemma johti joukkoa, pääasiassa naisia olivat ne muut kuntoilijat kuulemma.

Vaikea on pitää seinien sisällä ihmistä, joka on ikänsä liikkunut paljon. "Mukava, kun te kuntoutatte näitä vanhuksia", sanoi omainen hakiessaan sukulaisensa pois sairaalasta, josta tämä karkaili, hoitajat perässä. Hoitajien iloksi hakija oli todennut näille, että meidän sukua riittää jatkossakin tulemaan lenkkeilytettäväksi.

Itse lenkkeilin sairaalasta kotiin, ajattelin Aria. On suuremmoista mennä hänen luokseen, kun hän on varauksetta onnellinen nähdessään minut. Milloinkaan minun ei tarvitse ajatella, onko Ari vihainen, suuttunut minuun tai osoittaako mieltä jostain. Ei, vaan hän osoittaa vilpitöntä rakkautta ja iloa minua kohtaan. Ari on minulle opettaja Jumalan rakkauteen.

Luther selittää lempijaettani tähän tapaan:
MINÄ ELÄN, EN ENÄÄ MINÄ, VAAN KRISTUS ELÄÄ MINUSSA.

" - - uskomalla sinä yhdyt Kristukseen niin, että sinusta ja hänestä tulee ikän kuin yksi persoona, jota ei käy jakaminen. Alituisesti häneen kiintyneenä rohkeasti sanot: Olen niin kuin Kristus, toisin sanoen Kristuksen vanhurskaus, voitto, elämä ja kaikki on minun.

"Toisaalta Kristus sanoo: Olen kuin tuo syntinen, toisin sanoen hänen syntinsä, kuolemansa ja kaikkensa on minun, koska hän riippuu minussa ja minä hänessä.

"Uskon kautta näet me olemme yhtyneet yhdeksi lihaksi ja luuksi (Ef 5:30). Tämä usko liittää yhteen Kristuksen ja minut paljon lujemmin kuin aviomies on liittyneenä vaimoonsa." -Mannaa Jumalan lapsille

Siunausta alkavaan viikkoosi, arvoisa lukijani! Nuku hyvin!