22.09.2010 - Valo voittaa pimeyden!
Kategoriat: Ajankohtaista
Eilisen sateen jälkeen aurinko paistaa taas
Auringon loit ja päivän työn
soit tähdet vartijoiksi yön
Levolla öisin virkistät
ja aamuin valoon herätät.
On Herran nimi satama
siunattu suojaa antava
Näin saamme yöllä, päivällä
me Jeesuksessa levätä.
Vk 545:2,6
Viime yö nukuin kohtalaisesti, mutta tukossa olen edelleen. Siirsin muutaman huonekalun eri paikkaan aamupäivällä ja olin voimaton jo tuollaisesta vaivaisesta rasituksesta.
Tänään kuitenkin jaksan jo vähän keskittyä siihen, mitä luen, ja haluankin jakaa muutamia ajattelemisen arvoisia mietteitä. Luther kirjoittaa:
TÄMÄN TAHDON PERUSTEELLA ME OLEMME PYHITETYT
JEESUKSEN KRISTUKSEN RUUMIIN UHRILLA KERTA KAIKKIAAN.
"Tekopyhät opettavat aivan näiden sanojen vastaisesti neuvoessaan ihmistä ensin omiin katumuksiin, tekoihin ja ratkaisuihin. Katumuksen laadusta he sitten pyrkivät päättelemään, voiko sana olla siunaukseksi vai ei. Aivan kuin Jumalan sana ei sellaisenaan kylliksi vaikuttaisi, vaan muuttuisi siksi meidän katumisemme ja hyvitystöidemme perusteella.
"- - paavikin kirjoitti anekirjeisiinsä, että kaikki ne, jotka oikein tunnustavat ja katuvat syntejään, välttävät täysin synnin rangaistuksen. Tämä edellyttää sitä, että Kristuksen uhri ei itsessään olisi tehokas, vaan meidän synnintunnustuksemme ja katumuksemme tekisivät siitä tehokkaan. Mutta emmehän me koskaan voi tietää, koska olemme katuneet syntiä täydellisesti!
"Oi, rakas Herra Jumala, poista tällaiset hirmuiset väärinkäytökset! Me otamme paljon mieluummin niskoillemme heidän vihansa kuin luovumme sinun varmasta sanastasi ja perustamme luottamuksemme omaan katumukseemme, niin kuin he tahtovat pakottaa meidät tekemään.
"Vain sinun sanastasihan me saamme varmuuden armostasi ja laupeudestasi. Siinä sinä paljastat synnit koko maailmalle ja julistat meille, että kaikki synnit on pois pyyhityt Poikasi Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla, hänen kuolemallaan ja ylösnousemisellaan." -Mannaa Jumalan lapsille
Spurgeon kirjoittaa uskosta Cowmanin kirjassa. Minun piti lukea se pariin kertaan, ennen kuin ymmärsin, kuinka paljon tuo sana koskettaa itseäni:
"Usko on se kohde, mihin Jumala tähtää meitä koetellessaan. Usko ei jää koskaan koettelematta. Ei mikään muu lävistä uskon ydintä niin tehokkaasti kuin se nuoli, jonka kärjessä on hyljätyksi jäämisen tuskaa. Siinä käy ilmi, onko usko yliluonnollista.
"Luovu kaikesta tietoisesta vastustelusta ja puolustautumisesta ja alistu kärsimään tuska siitä tuntemuksesta, että Herra sotii sinua vastaan! Ja todellista uskoa on se, joka selviää loukkaantumatta tällaisen taistelun tuoksinasta. Uskon on tultava koetelluksi, ja näennäinen heitteille jättäminen on se seitsenkertaisesti kuumennettu ahjo, johon uskova saattaa tuntea itsensä heitetyksi. Autuas se ihminen, joka tällaisen koetuksen kestää." -Virtoja erämaassa
Olen käynyt pari puhelinkeskustelua tänä aamuna, lukenut Raamattua ja muita kirjoja. Kanniskellut huonekaluja ympäriinsä. Yskinyt ja syönyt antibioottia ja muuta parantavaa. Ehkä pian vaihdan päivävaatteet ylleni ja kirmaisen Arin luona käymään autolla. Tai jos voimat eivät riitä, pysyn vain kotona.
Huomenissa odotan pikku-Saraa ja vanhempiaan kylään luokseni ilolla.
Mukavaa päivää, arvoisa lukijani!
