18.09.2010 - Lapin ruskasta ihmeen hyvä kotiin tulla taas!

Aamulla lähtö Enontekiöltä klo 6.33, Vaasassa klo 20 kotona.

Terveisiä Lapista! Kotona jälleen, pyykit pestynä, osittain kuivumassa, saunassakin jo viuhahdin.

Puseroni on ollut väärinpäin koko päivän. Aivan onnellisena olen hiippaillut Aavasaksalla tullessa sekä Tupasvillassa syömäreissulla kuten myös Kalajoella kuppilassa. Välillä kyllä ihmettelin hiukan puseroni kummallisuutta, mutta vasta pesuhuoneen peili paljasti totuuden. Oli siis korkea aika laskeutua kotimaisemiin, kun vaatteetkin roikkuvat päällä miten sattuu.

Oli huikea reissu. 24 innokasta vaeltajaa, jotka halusimme ahmia sielunhoitoluentoja aamuin, illoin. Päivisin rämmimme pitkospuilla. Ihailimme mahtavaa ruskaa. Iltaisin rukoilimme toistemme puolesta joidenkin "rippikoululaisten" kanssa. Jumala hoiti meitä. Nuotion loimussa paistoimme lättyjä ja lauloimme posket punaisina.

Huonetoverini oli juuri sopiva minulle. Juttelimme, rukoilimme, olimme hiljaa paljon. Äänettömyyskin hoiti, rauhoitti ja lepuutti meitä. Nukuin yöni makeasti, aamulla heräsin välillä kankeana edellisen päivän patikoinnista.

Kova kurkkukipu ja ankara väsymykseni menopäivänä eli viime sunnuntaina oli ankeaa. Olin varma, etten kykene porukan mukaan maanantaina. Mutta niin vain heitin kamat reppuun ja menoksi. Panadolia nassuun ja tauti pysyi aisoissa.

Soitin sairaalaan joka päivä ja kuulin, että Ari on pysynyt ennallaan poissa ollessani. Huomenna menen häntä katsomaan. Tero tuli lomalle tänä iltana vähän sen jälkeen, kun itse kampesin kiviä täynnä olevan reppuni, leipätuomiseni ja pyykkisäkkini ovesta sisään.

Nyt on kuitenkin mentävä kokeilemaan, miten uni maistuu omassa sängyssä. Jatkan paremmalla ajalla kirjoittamista. On kiva päästä taas jutun syrjästä kiinni!

Voi hyvin, arvoisa lukijani!