Kategoriat: Ajankohtaista

Ensimmäisen vaelluspäivän väriloistoa Pyhäkeron maisemissa Enontekiöllä

Tänään yli 10 astetta lämmintä. Verenpisara kukkii ulkona kauniisti.

Nukuin huonosti. En päässyt vielä sieluani myöten kotiin, osa minusta harhaili vaellusreiteillä. Olen kai ahdistunut tulevista päivistä ja heräilin monesti. Flunssa rasittaa myös edelleen.

Matikan Asko, Kansanlähetyksen E-P:n piiripastori, piti joka päivä sielunhoidollisia opetuksia ja saarnoja. Menomatkalla hän puhui tämän sunnuntain aiheesta "Älä murehdi":

- mitä odotan tulevaisuudelta?
- tulevaisuuden näemme menneisyyden valossa
- on siis nähtävä menneisyys valoisana, että tulevaisuus voisi olla sellainen
- tunnusta katkeruutesi, syyllisyytesi. Jos tunnollasi on asioita, sinulla onkin syy pelätä
- vapaudu turhista huolista
- anna Jumalan olla Jumala, äläkä mammonan
- mitä enemmän ihmisellä on rikkautta, sitä enemmän hän tarvitsee turvajärjestelmiä
- ole murehtimatta, koska:
1. se on tarpeetonta
2. sopimatonta -> suuntaa mielesi Jumalaan, älä aineelliseen!
3. turha murehtia eilisestä tai tulevasta
- jätä siis itsesi, tulevaisuutesi Jeesuksen käsiin! -Matikan matkasaarna

Kävin Arin luona. Hän on kestänyt poissaoloni ilman kuumetta, mistä olen kiitollinen. Ari ilmaisi kantaneensa huolta, mutta ei liikaa. Hoitajilta kuulin meidän kaikkien iloksi, että osaston muutto toisiin tiloihin siirtynee ainakin tammikuulle. Kunpa Ari voisi jäädä omaan huoneeseensa, sikäli kuin se on hänelle parasta!

En osaa itse laittaa kuvia kuvasivulle, mutta yritän saada niitä sinne, sikäli kuin mahdollista. Tai sitten tungen niitä päivittäin tänne ajankohtaiseen.

Kirkkoon en jaksanut aamulla. Kuuntelin jumalanpalvelusta sohvalla maaten ja nukahdin, mikä on positiivista itseni kannalta, mutta ei tietenkään itse asiaa ajatellen.

Mieleni on vielä osittain matkalla. Mukana oli eräs hauska veijari Nauvosta. Sain iloa hänen huumoristaan. Kun olimme Altassa, Norjan pohjoisrannikolla ja aioimme uimaan, kyseinen henkilö ei halunnut uida, koska saunamahdollisuutta ei ollut. Sitä paitsi kun ikääkin kertyy koko ajan lisää, hän päätteli, että kenties unohtuu kokonaan, onko uinut vai ei. "Muistaakseni uin", oli hänen lopputuloksensa. Tuollaiset sisäpiirivitsit ovat mukavia, vaikka eivät niistä ulkopuoliset juuri pääse nauttimaan.

Menen lääkitsemään kurkkukipuani. Rentouttavaa pyhäpäivän jatkoa, arvoisa lukijani!

Kääntöpaikka, jossa söimme eväitä ja laitoin märän paitani kuivumaan!