05.09.2010 - Rauhaisa lepopäivä!

Lämmin syyspäivä

"Kiitos ihmisistä,
jotka ovat kiinnostuneita voinnistani -
he osoittavat minulle,
etten ole yksin." -Bärbel Wilde

Tuo lausahdus on pikku kirjasesta, jonka sain taannoin hoitolasteni äidiltä. Kirjasen nimi on Kiittäen joka päivä. Päivän raamatunlause kirjasessa:
"Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina." 1 Piet 4:10

Minulla on tähän asti ollut aina paljon ihmisiä ympärilläni. Tai ei välttämättä paljon, mutta nuorimmaisemme Tero joka tapauksessa vielä pari kuukautta sitten. Silloin ei tullut minkäänlaisia yksinäisiä ajatuksia mieleenikään.

Nyt kun ihana kesä on takana ja syksy häämöttää, olen totisesti alkanut huomata, ettei tässä asunnossa asu muita henkilöitä itseni lisäksi. Teron lomatkin ovat olleet harvakseen kolmen viikon välein.

Ystäviä ja läheisiä minulta ei puutu, yksinäisyyteni ei ole sellaista, etteikö minulla olisi ihmisiä, ystäviä, läheisiä, naapureita ja seurakuntalaisia. Nyt vaan joudun kohtaamaan yksinäisyyden erilailla kuin tähän asti.

"En halua lähteä perhehelvetistä, koska pelkään jääväni yksin!" Näin lausahteli muuan nainen jossain jutussa. Olin heti valmis osoittamaan tuolle naiselle, miten lapsellinen hän on. Ei mennyt monta päivää, kun oivalsin, että minunkin on masentavaa kohdata tyhjää kotiani.

Viisikymppinen nainen kertoi päiväkirjamaisessa selonteossaan keski-ikäisiä ajatuksiaan: "Tajusin, että en voi enää saada lapsia. Tosin en enää haluaisikaan, mutta näköjään siitäkin on tehtävä surutyötä!"

Minunkin on tekeminen sangen monesta asiasta surutyötä. Joka kesä tahtoisin mennä Köklotiin esimerkiksi, koska olimme siellä lasteni sekä Maijan perheen kanssa monet helteiset hellepäivät kesät läpeensä. Ne ovat parhaita kesämuistoja elämässäni. Tänä kesänä ymmärsin, että minun on suorastaan vaarallista lähteä koikkelehtimaan sinne kivien keskelle yksikseni! Ne ajat ovat menneet. On keksittävä uusia hauskoja asioita.

Tänään käppäilin Arin luo pariksi tunniksi vetelehtimään. Sen lisäksi olen lukenut yhden romaanin, käynyt vielä illalla pienellä lenkillä ja kuurannut suolavedellä nenäonteloitani useasti. Aulikin luona kävin rukoilemassa ja iltateellä, juttelemassa kuulumisia puolin ja toisin.

Arin osasto muuttaa jossain vaiheessa syksyä jonnekin. Ajankohta ja paikka ovat epäselviä. Ensi tiedon muutosta sain pari viikkoa sitten. Silloin Arin piti jäämän samaan paikkaan. Eilen kuulin, että kaikki lähtevät. Siinäpä taas rukousaihe: että Arille löytyisi juuri hänelle sopiva paikka, kaikki asiat huomioon ottaen.

Tero on edelleen huonokuntoinen armeijan yksikössään. Nyt hän on siirtynyt AUK:n puolelle. Rakennus on homeinen, kuten usein vanhat rakennukset, ja uudetkin, ovat. Kun Tero oli pieni, hän oli homeen takia jatkuvasti sairas. Ei tee homekämppä hyvää hänelle! Voin vain rukoilla. Jumala johdattakoon, ettei hän lopullisesti sairastu astmaan tai muuhun.

On iltateen aika. Rooibos on edelleen suosikkini. Voi hyvin, arvoisa lukijani!