31.08.2010 - Hurakkaa!

Hieno päivä, vähän vettä ripsahti iltapäivällä.

Herätyskello ei kulu minun takiani. Heräsin jälleen omia aikojani, puoli kuudelta. Turha on enää yrittää unta, kun se kerran loppuu.

Eilinen lenkkeily kostautui, ja taas flunssainen olo. Paita hiessä joka käänteessä. Menin autolla töihin. Mukava työpäivä, kivat työtoverit, suloiset lapset.

Pidin satujumpan lapsille. Retkeilimme sadussa pyörällä, juosten, uiden ja soutaen mustikoita poimimaan saareen. Nallukat olivat innolla emokarhun perässä, kun koria kantaen menin edellä. Siniset leikkinippelit toimivat mustikoina, eivätkä pienimmät huomanneet, että samat "mustikat" poimittiin moneen kertaan. Into marjojen saalistamiseen oli huima.

Lopuksi maistatin oikean karviaisen jokaisella. Näkemisen arvoiset olivat ne irvistykset, jotka kohosivat joidenkin kasvoille: karviaiset eivät ole välttämättä pikkulasten herkkua. Muutama sentään jätti buglaamatta, mutta olin varannut kipon "käytetyille" marjoille. Ja vain yhden marjan kullekin, koska aavistukseni oli suoraan verrannollinen lopputulokseen.

Juttelimme kuvakirjan ääressä lapsosten kanssa iltapäivällä. Tyttönen huomasi rosvokirjassa välittömästi merenneidon, kun taas pojannassikat näkivät vain merirosvot, yksikään ei välittänyt merenneidosta vähääkään. Papukaijaa osoittaen kysyin, mikähän lintu tämä mahtaa olla. "Harakka", kuului vastaus kuin apteekin hyllyltä.

Luther kirjoittaa tänään:
JA FARAON TYTÄR OTTI SEN POJAKSENSA JA ANTOI HÄNELLE NIMEN MOOSES.
"Tästä näemme Jumalan suuria ihmeitä. Isällisesti hän huolehtii lapsistaan niin, että usein heidän pahimpien vastustajiensa ja vihollistensa täytyy auttaa ja palvella heitä. Täytyihän faaraonkin, joka aikoi tappaa kaikki hebrealaiset poikalapset, kasvattaa oman tyttärensä helmassa Moosesta.

"Kukaan ei huomaa tätä, Jumala kun ei ilmaise aikomustaan heti eikä jokaiselle, vaan salaa sen joksikin ajaksi. Kun kukaan ei sitä tiedä, siitä ei välitetä. Jumala toimittaa asiansa niin ihmeellisesti, ettei kukaan ymmärrä sitä, ennen kuin se on valmis.

"Eikö olekin ihmeellistä, että kuninkaan, Israelin verivihollisen, oli itse elätettävä Jumalan kansan auttajaa ja pelastajaa, joka sitten oli hävittävä hänen maansa ja kansansa. Jos faaraon hovissa olisivat sen tietäneet, he olisivat vieneen Mooseksen tuhanteen kuolemaan. Mutta Jumala sanoo: Faraon on omassa pöydässään eletettävä omaa vastustajaansa, hänen tyttärensä on ruvettava Mooseksen äidiksi. Näin sitä hirmuvaltiaan hankkeet tehdään tyhjiksi!

"Meidän on ristin ja murheen painaessa näillä Jumalan hyvyyden ja armon esimerkeillä kehotettava itseämme uskomaan, rukoilemaan ja toivomaan jumalallista apua. Apu tulee. Jumala ei hylkää uskoviaan." -Mannaa Jumalan lapsille

Nyt lähden raamattupiiriin, joka pidetään tällä kertaa naapurissa. Siunasta iltaasi, arvoisa lukijani!