18.08.2010 - Alituiset pidot!

13 astetta klo 7.30 ja aurinko nousee!

Lapsuudessani maalla oli pitoja, joihin kutsuttiin pitokokki töihin. Silloin valmistettiin ruokaa kymmenille ihmisille, eikä määrissä nuukailtu. Mutta pitoja oli silloinkin vain harvoin, arki oli vallitseva.

Tavallinen arki on turvallisen mukavaa. Asiat menevät odotetusti, ei myöskään liikoja tunnekuohuja nouse, kun tekemiset ovat ennakoituja ja odotettavissa.

Jos elämä on kuitenkin pelkkää arkea pitkään ilman mitään mukavan odotusta, itse en ainakaan jaksa. On oltava jokin porkkana edessä päin, se antaa voimaa arjen taaperrukselle.

Tämän päivän porkkanoina toimivat pari rukoushetkeä, joihin kenties osallistun. Vaikka en menisikään niihin, sydämessäni on ilo, kun minulla on mahdollisuus osallistua. Arin luona käynti on myös ilo, mutta siihen sisältyy tänäänkin jännitystä, miten hän voi.

Rakkaan ihmisen vierellä kulkeminen kuluttaa läheisimmältä ihmiseltä ylen määrin voimia. Vaikka olen oppinut vähitellen luovuttamaan enemmän ja enemmän Aria Jumalalle, en silti välty inhimillisiltä rajoituksilta.

Toisaalta oma rispaantumiseni, kulumiseni, heikontumiseni on Jumalan mahdollisuus. Silloin kun "en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa", on voimani suurempi kuin jos olisin täynnä omaa voimaani. Raamattu vakuuttaa, että Jumalan heikkouskin on väkevämpi kuin ihmisen voimat.

Eilisessä raamattupiirissä koimme Pyhän Hengen läsnäoloa ja hoitoa konkreettisesti. Mikä etuoikeus olla Jumalan lapsi, Kristuksen kanssaperillinen, taivaan kansalainen! Mikä onni rukoilla, kiittää ja iloita kaikesta, mitä Jumala on lahjoittanut jo nyt!

Alituisia pitoja luvataan Raamatussa ihmiselle, jolla on kiitollinen mieli. Siihen liittyy mielestäni tyytyväisyys siihen, mitä minulla on. Minun ei tule elää epärealistisissa odotuksissa, jalat ilmassa. Kuitenkin saan nähdä Jumalan näkyjä, odottaa suuria Jumalalta.

Tämä kesä on kaikessa raskaudessaan ollut sangen siunattu kesä. Enenevässä määrin tunnen olevani Jumalan johdatuksessa. Itse tunnen itseni kurjaksi ja viheliäiseksi teinpä mitä hyvänsä. Mutta Pyhä Henki minussa iloitsee ja vakuuttaa, että odotukseni ei ole turha. Jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohoavat siivillään kuin kotka.

Minun ei tarvitse elää jalat irti todellisuudesta. Kuitenkin saan lentää kotkan tavoin vaikeuksien yläpuolelle. Jumalan voima kantaa ja Hänessä minulla on turva.

Ensi kuulla tarkoitukseni on mennä ruskamatkalle pohjoiseen. Olen rukoillut täsmärukouksen: jos minun on tarkoitus päästä matkalle, Ari ei ole kuumeessa, kun on lähdön aika. Jos hänellä on jokin kriisitilanne, matka ei ole minua varten ja perun sen, vaikka joudunkin maksamaan matkan.

Asiahan on Jumalan edessä, odotan Häntä ilolla. Toivon hartaasti pääseväni vaeltamaan ja kuulemaan matkalla raamatunopetusta ja olemaan mukana rukoushetkissä. Kuitenkaan en halua surra, vaikka matkasta ei tulisi mitään. Pääasia on, että Herra on kanssani, missä olenkin. Parhainkin paikka on huono, ellei Herra ole mukana.

Psalmissa 31 sanotaan:
`Minä sanoin hädässäni: "Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä". Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin.
Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra varjelee uskolliset, mutta ylpeileväisille hän kostaa monin kerroin.
Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte.`

Jumala siunatkoon sinunkin päiväsi, arvoisa lukijani!