31.07.2010 - Sää muuttui!

Kovaa tuulta, vesisadetta, lämpötila 20 nurkilla.

Arin luo mennessäni ajan usein pyörällä metsäpolkua pitkin, se oikaisee matkaa hiukan. Puun juuret kiemurtelevat polun yli, ja missä ei ole juuria, siinä on kiviä.

Polusta ei voi selvitä pompahtelematta ylös, alas. Joudun ajamaan joko puunjuuren tai kiven päältä. Tällöin pyörä pomppaa riippuen vauhdistani. Minä ajan harvoin hitaasti.

Elämä on välillä kuin tuo polku. Kun väistän puunjuurta, osun kiveen. Kun vältän törmäämästä kiveen, pyöräni vyöryy juurakon yli.

Olisi mukavaa seikkailla elämän polkua kiertäen ikävät ja vaaralliset taipaleet. Tasainen matkanteko tuntuisi ajatuksena helpolta, mutta elämä harvoin on pelkkää tasamaata.

Toisinaan ei voi välttää iskemästä nokkaansa joko kiveen tai juurakkoon. Välillä ei ehdi edes valita, toisinaan voi. Näin on Jumala hyväksi nähnyt. Hänen johdatuksensa on kuitenkin varma ja luja, vaikka ei tuntuisi siltä.

"Ole varma, että lopuksi löydät sen oikean oven, joka on jätetty lukitsematta. Avaa se, ja astu sisälle, ja huomaat olevasi mahdollisuuksien virran varrella. Ja se on leveämpi ja syvempi kuin mitä olet uskaltanut koskaan uneksia. Astu virtaan, ja se vie sinut avomerelle!" -Meyer, Virtoja erämaassa.

"Hän ei kartoita sinulle kaikkia suunnitelmiaan, mitä Hänellä on elämääsi varten. Hän osoittaa sinulle vain tien, jota sinun on iloisin ja luottavaisin mielin kuljettava eteenpäin. Ja kun teet niin, saat kokea Hänen johdatustaan aina perille asti." -Bushnell

Tänään kävimme tyttären kanssa kaupungilla asioilla ja palatessa juttelimme naisten kesken, kun vävypoika oli kylillä hänkin. Ryystimme kahvia ja söimme juustopiirakkaa, luimme ja teimme sudokua.

Nuoret kävivät myöhemmin Arin luona, joka onneksi oli ollut pirteä tänäänkin. Minä puolestani tein sämpylöitä. Pakastimen sulatin eilen, se ei ole koskaan ollut niin tyhjä kuin tällä hetkellä. Tiedän, mitä siellä on!

Elämäni on monessa suhteessa ajettu alas, myös tunne-elämäni suhteen. Mutta mikäs tässä on ollessa. Jumala saa elämäni tuntumaan jännittävältä ja odottamisen arvoiselta tässäkin tilanteessa. Nautin siitä, että saan nuuskittua pakastimen ja laatikot pohjaa myöten. En halua haalia varastoja. Haluan karistaa turhuudet elämästäni!

Psalmi 4:9 lupaa:
"Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua." Tähän Jumalan sanaan vetoan ja luotan. On ihana, kun on hyvä perhe tukiverkostona, mutta vain Jumala on kanssani joka hetki. Pieniä kuolemia ovat aina lasten lähdöt kotoa, saamista ja luopumista.

"Turha on ihmisten apu", sanoo Raamattu. Tuo sana koskee myös itseäni: turha on luottaa itseeni, en voi auttaa itseäni kuin tiettyyn rajaan asti. Luottamalla Jumalaan elämä sen sijaan kantaa. Avun on tultava ulkopuoleltani, ja Jeesuksessa se on tarjolla tälläkin hetkellä.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!