24.07.2010 - Armeijakuvioita!

Kirkasta, tuuli hiukan raitis.

Olimme eilen perhepäivää viettämässä Keuruun varuskunnassa. Tero löytyi toisesta pioneerikomppaniasta. Vaikea oli poikaansa tunnistaa, kun poikien vaatemuoti noudatti yhtenäistä linjaa.

Olin ja olen tosi ylpeä meidän Terosta. Hän vaikuttaa tyytyväiseltä näihin pariin perusjakson viikkoon. Jatkuvaa naureskelua kaikenlaiselle, mitä siellä on touhuttu. Polvien mustelmat ryömimisestä metsikössä menivät nekin samaan piikkiin, vaikkei hän tietysti niistä riemuinnut.

Sain reissusta lahjana huikean migreenin. Olin illalla vähän peloissanikin olostani. Kuumuus ja kirkas valo eivät sovi minun päänupilleni laisinkaan. Migreeni-ihmiset tietävät, millaisista oksettamisen tuntemuksista puhun. Alan olla monin tavoin ränsistynyt ja loppuun kulunut.

Soitan sairaalaan Arin osastolle, etten mene päivällä sinne, vaikka tiedän, että Ari odottaa tapaamistani ja ulos menoa. Ari saanee kuitenkin lapsenlapsemme ensi visiitille tänään.

Olen muistellut menneitä, kun olen saanut yhteyksiä Arin ja minun vanhoihin tuttuihin, Alkio-opiston aikaisiin. Siellähän tutustuimme Arin kanssa Korpilahdella. Löysimme heti toisemme. Elämä on harpannut nopeasti 30 vuotta.

Muroman kirjoitukset ovat viime päivinä tulleet kuin minulle suoraan:

"Jumalan tahdon tie on oman tahdon murtumisen tie. Ja se tie ei ole helppo. Kyllä me olemme puhuneet rististä ja ristinkantamisesta - - mutta emme ole tienneet rististä mitään - ennen kuin Herran tahdon tie on muuttunut omalle tahdolle kauhistukseksi.

"Ei Jumalan tahdon tie ole syntiselle ihmiselle mikään helppo tie. Se on ja pysyy ristin tienä. Ja ihminen kammoaa ristiä, vaivaa, tuskaa ja koko elämän kestävää ahdistusta.

"Ihmettelemmekö sitä, jos raskaan ristin kantaja on surumielinen? Eiköhän jokainen meistä olisi sellainen? Enemmänkin ihmettelemme niitä, jotka voivat olla iloisia ja tyytyväisiä silloinkin, kun kovin raskaat painot painavat ihmistä. - -

"Sellaisen ihmeen voi yksin elävä Kristus saada aikaan. Siihen tarvitaan yliluonnollisten armovoimien läsnäoloa. Sellaiseen tarvitaan Herran omakohtainen ilmestys ja sanat: `Tyydy minun armooni.` " -Elämä Hengessä.

Minua riisutaan ja riisutaan aina vain omista voimista. Se on vähän pelottavaa. Tänäkin viikonloppuna olisi hieno uusheräyksen tapahtuma kirkossa, tahtoisin osallistua siihen. Olisin halunnut mennä talkoisiinkin ja vaikka mihin. Luultavasti en jaksa osallistua yhteenkään tilaisuuteen.

Mutta tärkeintä on olla siellä, missä Herra on kanssani. Hän sanoo minulle kuin kerran Pietarille: "Seuraa sinä minua!"

Kun Jeesus vie erämaahan, hän pitää siellä. Ei voi lähteä mihinkään. Ei pysty, jaksa, voi, kykene - vaikka tahtoisi. Herra lupaa itse viihdytellä erämaassa lastaan. Se tapahtuu Hänen läsnäolonsa kautta. Saan olla Marian tavoin Jeesuksen jalkojen juuressa, Hän puhuu juuri minulle.

Miten keskeneräistä ja surkeaa tämä oma vaellus onkaan! Mutta Luther sanoo, että emme ole hindulaisia, jotka tarkkailevat omaa kurjuuttaan. Kristittynä saan katsoa Jeesukseen, Herraani. Hän on täydellinen. Minä olen mitä olen, syntinen joka tapauksessa. Tällaisena saan palvella suurta, elävää Jumalaa. Se on armoa.

Menen sohvailemaan. Illalla saan pikkuneidin vanhempineen meille kesälomalle ja yökyläilemään joksikin aikaa. Kiitollisuuskin kuluttaa minua niin että olen voipunut jopa kaikesta hyvästä. Kaiken minä voin Hänessä, joka on rakastanut minua ristille asti.

Voi hyvin, arvoisa lukijani! Iloa päivääsi!