15.07.2010 - Helle helpottaa!

Raittiimpaa tuulta pohjoisesta. Mutta vielä tarkenee ilman villahousuja.

Tänään on ollut hyvä ja siunattu päivä, vaikka ilman kolhuja en ole tietenkään selvinnyt. Sain sellaisen sisikuntaani. Tunsin itseni tyhmäksi, kun kerroin tärkeästä asiasta eräälle taholle. Itku jäi sisälle kytemään, kun en jaksanut ruveta pillittämään. Edestä sekin möykky on löytymässä.

Olen pyöräillyt hurjasti, sillä kävely ei kiinnosta helteellä. Pyörän istuin kai on piakkoin entinen. Tietysti voisin vaihteeksi ajella seisoaltani niin kuin silloin, kun en yltänyt istuimelle pikkutyttönä. Tai voisin ottaa istuimen pois ja ajella takatuupparilla istuen. Hmmh. Miten olisi potkulauta?

Arin kanssa olimme tänään kuppilassa. En jaksanut ottaa termospulloa mukaani, ja päätin, että vaihtelu virkistää. Ari oli iloinen reissusta, mutta väsynyt hän oli selvästi. Olimme tunnin. Kökötimme kahvin ja lehdenlukuni jälkeen kuppilan viereisellä käytävällä ja kuuntelimme Pappila-kirjaa, jonka olin Arille tilannut.

Näin jälleen tuttuja. Eräs rouva seurakunnastamme istui poikiensa kanssa pyörätuolissaan kahvilassa. Kyselin kuulumisia, toivotin Jumalan siunausta, pyyhin rouvan suupielestä jäätelöt.

Kaupassa kurvailin pariin kertaan, ruokaa ja helleruokaa, eli jäätelöä. Yhdestä kaupasta hain rahaa, en vienyt sinne senttiäkään. Vielä jäi puteleja kotiinkin salakuljetettavaksi, sillä ne löytyivät vasta myöhemmin.

Epäilen, että kassapoika tunnisti minut, kun mäjäytin pullokuitin tiskiin. En ollut ensi kertaa pappia kyydissä. Jumala pelastakoon ne ihmiset, jotka ovat kumonnneet kurkkuunsa nuo juotavat! Ja siunatkoon tuota nuorta, ystävällistä kassapoikaa. Toivotin hänelle hyvää illanjatkoa työssä.

Uimassa kävin aamulla ja illalla. Ennen iltauintia menin seurakuntamme lähetystilaisuuteen. Bangladeshin lähetti kertoi kuvin ja sanoin työstään. Oli mielenkiintoista. Virret puhuttelevat ja hoitavat minua aina. Jumalan Sanan kuuleminen on minulle samaa kuin paistin valelu kesken paistamisen: ei kuivu käppyräksi, kun välillä kastellaan.

Aamu-uinnilla kohtasin erään ihmisen. Jumala johdatti niin, ettei pukuhuoneessa ollut muita kuin me kaksi, joten saatoimme myös rukoilla. Oli ihmeellinen hetki, Pyhä Henki oli kanssamme.

"Ei sattumat kuljeta Jumalan lasta,
se sana ei kuulu taivaan piirustuksiin",
vai miten se Hilja Aaltosen runo meneekään, mutta osuva se on.

George MacDonald kirjoittaa uskosta päivän tekstissä:
... TÄMÄ ON SE VOITTO, JOKA ON MAAILMAN VOITTANUT,
MEIDÄN USKOMME. 1 Joh 5:4

"Millainen on maailman voittava usko?
- se on luottamista siitä huolimatta, että näyttää kuin sinut olisi hyljätty
- se on jatkuvaa rukousta, vaikka se tuntuisi menevän äänettömään avaruuteen, missä kukaan ei sitä kuuntele
- se on nähdä maailman koneisto alituisessa liikkeessä,
koskaan pysähtymättä,
kenenkään elämästä välittämättä,
kenenkään hartaista pyynnöistä hiuskarvankaan vertaa syrjään siirtymättä,
ja kuitenkin uskoa Jumalan olevan valveilla ja rakastavan maailmaa.
- se on sitä, ettei toivo mitään muuta, kuin mikä tulee hänen kädestään
- se on kärsivällistä odottamista,
valmiutta kuolla vaikka nälkään
eikä pelkoa mistään muusta, kuin ettei uskoaan menettäisi.
Sellainen on voitto, joka on maailman voittanut ja voittava.
Sellainen on aito usko." -Virtoja erämaassa

Lisäsin nuo ranskalaiset viivat, mutta tekstin sisältö on alkuperäinen.

Teksti kuvaa omiakin tunteitani. Joskus tuntuu, ettei Jumala kuule rukouksiani, mutta se ei ole totta. Kyllä hän kuulee, kyllä hän vastaa. Ei vaan aina, kuten tahtoisin. Siinä onkin minulla kasvun paikka. Luottaa ja uskoa siitä huolimatta, etten ymmärrä, mitä Jumala vitkastelee.

Eikä Jumala vitkastele. Hän vaan hoitaa kaikki asiat kohdalleen parhain päin. Jumalan suuruus tulee ilmi siinäkin, että kaikki vaikuttaa parhaaksemme, vaikka en ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Jälkeen päin sen käsitän. "Sinä et nyt ymmärrä, mutta myöhemmin olet sen käsittävä", sanoo Sana.

Saan aamulla varhain erään rakkaan ystävän vieraakseni. Tein sämpylät jääkaappiin odottamaan, paistan ne aamulla. On ilo järjestää juhlahetkiä rakkaille ihmisille.

Kauniita unia ja virkeää uutta päivää, arvoisa lukijani!

jk. Ikkunassani on jälleen uusi verho, Toisesta Pelastuskaupasta. Poistin pussilakanan, mutta silti verhokerroksia on useita. Jahka aurinko lakkaa porottamasta, vähennän verhoja.