10.07.2010 - Uusia kohtaamisia!

Tuulista, mutta helteistä, painostavaakin.

Nukuin pitkästä aikaa riittävästi. Kiitollisin mielin ponkaisin kahdeksalta pyörälle ja uimaan. Olipa suloinen kesäaamu! Muutama muukin uimari oli paikalla Hietasaaressa.

Meidän Tero on nyt hyvin lyhyttukkainen. Kahden päivän päästä hän hyppää junaan ja matkaa Keuruulle valtion kustannuksella. Minä kirmaan samaan aikaan lomalle pariksi päiväksi. On tämä kummallinen elämänvaihe, minulle uusi ja opettavainen. Vähän hämmentäväkin.

Tero kävi hakemassa minulle verenpisaran kuistille, ja minä sain aiheen rynnistää Pelastuskaupan vertaisputiikkiin hankkimaan naruamppelia sille. Palasin kotiin pyöränkori täynnä tavaraa. Tarpeellista kuin mikä!

Minusta on kehkeytymässä sisustaja. Tarvitsin välttämättä jotain valkoista pitsiliinan tapaista olohuoneen pöydälle. Löysin omani ja ilahduin tietysti. Kuten silloin, kun tapasin Arin, tiesin: hän se on! Samoin nähdessäni tuon liinan, tiesin, että se kuuluu minun kotiini.

Istuin tunnin, pari iltasella talon päädyssä tuulen seurana, auringon hyväiltävänä ja lokinpoikien kiusattavana ja korjailin liinan pitsikuviota. Pitkään aikaan en ole tehnyt tuollaista, itse asiassa en koskaan, mutta minulle ei ole ongelma ryhtyä pioneerihommiin. Lokinpojille annoin lähdöt, sillä ne kai muuttavat tupaan asti, jos niillle ei sano suoria sanoja. Kadun ne ovat jo vallanneet.

Arin kanssa olimme tavallista kauemmin ulkona tänään. Tapahtui jotain erikoista. Eräs henkilö kaatui pyörätuolilla kaltevassa kohdassa pihalla asfaltille. Ryntäsin paikalle puolison seuraksi. Uhri sai reiän takaraivoonsa, ja makasi verilammikossa. Soitin ambulanssin, joku muukin soitti.

Puhuin Jumalalle ja Jeesukselle tuosta ihmisestä ääneen. Rukoilin. Hän oli ruotsinkielinen, mutta varmasti ymmärsi tärkeimmän asian.

Ambulanssi tuli ajallaan, ja jälkeen päin tulin tietämään, että ehkä oli kyse vain ruhjeesta. Rukoilen edelleen, että pariskunta alkaisi etsiä Jumalaa. "On vain askel minun ja kuoleman välillä", Daavid sanoi, ja sama tilanne on minulla ja sinulla. Olemmeko valmiit kohtaamaan elävän Jumalan, se on tärkeä kysymys.

Kuin vastaukseni eiliseen kirjoitukseeni Cowman kirjoittaa tänään näin:
... MINÄ HUUSIN HÄNTÄ, MUTTA EI HÄN MINULLE VASTANNUT. Korkea Veisu 5:6

" - - Jeremian tavoin he ovat valittaneet:`Sinä olet verhoutunut pilveen, ettei rukoukseni pääsisi sen läpi.` Näin ovat pyhät kärsivällisesti odottaneet vastausta, - - jos Jumala Kaikkivaltias näkee hyväksi näin kasvattaa pyhiensä kärsivällisyyttä, niin tapahtukoon hänen tahtonsa.

" Yksikään rukous ei mene hukkaan. Rukoushuokauskaan ei ole turhaa. Ei ole olemassa rukousta, jota Jumala ei huomaisi ja johon hän ei vastaisi. - - " - H. Bonar

"Kristus joskus viivyttää apuansa koetellakseen uskoamme ja kiirehtiäkseen rukouksiamme. Vene saattaa olla aaltojen ahdistama ja Herra nukkuu yhä. Mutta hän kyllä herää ennen kuin vene vajoaa. Hän nukkuu, mutta ei koskaan liian kauan. Hän ei tunne sellaisia sanoja kuin "liian myöhään"." -A. Maclaren. -Virtoja erämaassa.

Kävin saunassa, nautin illasta ja kotini rauhasta.

Hyvää viikonloppua, arvoisa lukijani!