03.07.2010 - Vartaloa muokkaavia asioita!

Hellettä, kovaa merituulta.

Kahviakin on monenlaista. Pari päivää olen nautiskellut vihreä kahvi -nimistä tuotetta. Paketin kyljessä sanotaan hauskasti:
"Vartaloa muokkaava kahvi".

En sentään itse mennyt ostamaan mokomaa, vaan sain äidiltäni. Hänellä on hallussaan kaikenmoista mielenkiintoista, ja hän varmaan antaisi vaikka silmät päästään, kuten me äidit teemme lastemme tähden. Äidit ovat tärkeitä!

Tavalliselta tuo kahvi maistuu, ehkä vähän pahemman makuista. Mutta mitäpä sitä ei hörppisi, jos Punnituskerhopaineet ohjaavat elämää. Valitettavasti paineet ovat pari päivää ohjanneet syömälliseen suuntaan enemmän kuin syömättömään, ja se harmittaa itseäni. Mutta en viitsi olla liian ankara itselleni. Kun on kesä ja kaikki.

Arin kanssa olimme ulkona reilun tunnin. Antibiootit varmaan väsyttävät Aria, sillä hän lähti mielellään sisälle ja varmaan vaipui uneen, kun lähdin pois. Mutta onneksi hän oli suhteellisen pirteänä. Tuuli saattoi tuntua huonolle hänestä.

Tero lähti Kälviälle Evankeliumijuhlille kavereiden kanssa ja palaa huomenna. Lahdessa on Kansanlähetyspäivät myös tänä viikonloppuna, mutta en jaksanut ajatellakaan sinne lähtemistä. Ensi vuonna sitten Seinäjoelle, jos Jumala suo.

Lähdin pyöräilemään illansuussa, kun tuuli oli lämmin. Arvelin pyöräilyn muokkaavan vartaloani parempaan suuntaan kuin sohvalla lukemisen, sillä jääkaappi on liian lähellä sohvaa.

Kävin ostamassa tarjouskahveja eräästä kaupasta. Tietysti vein löytämiäni palautuspulloja samalla. Kurvasin kodin kautta, hain uimavaatteet ja lähdin avantosaunalle uimaan.

Kun palasin sieltä, heitin uikkarit kuivumaan ja lähdin jälleen. Nyt eväät ja lukemista laukussa. Heittäydyin venelaiturien läheisyyteen pitkäkseni penkille ja aloin lukea.

Eiköhän heti joku heppuli tullut heittämään höplää. Mies totesi, että selvästi haluat olla yksin, kun olet valloittanut koko penkin. Terävä havainto, sanoisin. Onneksi olin niin tylsä ja luin vain kirjaani, että hän häipyi aika vikkelästi.

Jos olisin ollut seuraa vaille, olisin toki kehottanut häntä istumaan, laittanut kirjan pois ja alkanut rupatella mukavia. Mutta ylhäinen yksinäisyyteni soi minulle täydellisen tyytyväisyyden.

Oli harvinaisen kova tuuli. Kuitenkin se oli niin lämmin, että se tuntui pelkästään mukavalle. Kun pyöräilin Räälinsaaren ympäri, olin kiitollinen, ettei vartaloa muokkaava kahvi ollut vaikuttanut liian syvästi minuun. Olisin ollut siinä tapauksessa vaarassa suistua mereen tuulen mukana. Jälleen poikkesin lähikauppaan vaihtamaan pulloja rahoiksi.

Urho Muroma puhuu päivän tekstissä päteviä sanoja uskosta:
"Murheellinen ystäväni, ole nyt vain hiljaa Herran edessä ja odota häntä niin kauan, kunnes hän sinun asiasi toimittaa. Uskon koulussakin siirrytään luokalta luokalle, eikä siellä pääse hyppäämään ainoankaan luokan yli. Jos yrittää, saa mennä takaisin. Joskus saa kauan koulua käynyt oppilas mennä paikkailemaan tietojaan ihan ensimmäiselle luokalle asti.

"Uskominen on näet elämää. On vaarallista puristaa elämää kovin lujiin siteisiin. Siteissä elämä kuolee.

"Elävä usko on monesti ikävöivää uskoa. Joskus on on vain etsivää uskoa. Mutta elävä usko voi muodostua myös löytyneeksi uskoksi, kuten kävi Paavo Ruotsalaiselle seppä Högmanin luona. Hänenkin elämänsä osoittaa, että usko voi olla jopa riemuitsevaa, kiittävää, ylistävää, vankkaa kuin graniittivuori. Ja sitten taas etsivää, ikävöivää, jopa ajoittain ihan hapuilevaa.

"Tällaista elävä usko on. Se on jatkuvan vaihtelun alainen.

"Kuollut usko on kova ja kuiva kuin pökkelö. Se on olla aina samanlainen - niin kuin kuollut on." -Elämä Hengessä.

Teksti toi mieleeni lapsuusajan pyhäkoululeirin. Etuilin ruokajonossa, ja jouduin viimeiseksi. Ja jono oli pitkä! En tajua, kuinka saatoin käyttäytyä noin. Muistelen olleeni aina pelkästään kiltti ja tottelevainen. Varmaan olin joutunut leirillä huonoon seuraan, muuten en saata asiaa ymmärtää.

Mankeli on päättänyt harmaannuttaa minut lopullisesti. Lukija arvelee, että valehtelen. Mutta tosi on, että mankeli on taas jumissa. Yksi vaivainen liinansurkimus jäi sen kitaan. Kone kiskoo kyllä liinaa sisään, mutta ei ulos.

Edellä mainitun tapauksen johdosta mieleeni tuli soittaa eräälle rukousystävälleni. Alkoi tuntua, että tilanne vaatii jo rukousta. Soittoni oli tarpeellinen eri syistä. Kaikki yhdessä vaikuttaa parhaaksemme, joten alan kiittää mokomasta mankelista. Ehkä se on paras apu tuollaiseen käytökseen.

Kamerani on nyt kai Arin kassissa, koska en löydä sitä. Otin pari kuvaa, kun olimme ulkona. Venerannasta olisin saanut hienoja kuvia, jos kamera olisi ollut mukanani.

Huomenna vietämme 29. hääpäiväämme. Kenties ampaisen kaupungin kirkkoon aamulla kiittämään Jumalaa näistä vuosista. Jospa veisin Arille ruusun sairaalaan päivällä? Jos kukkakauppa on auki, niin saatan tehdäkin sen.

Hyvää lauantai-illan jatkoa, arvoisa lukijani!

jk. Ihan aamulla kävin maitokaupassa. Ohimennen kurvaisin kirpparilla ja palasin kotiin tavarakärry pyörän selässä ynnä kolme kirjaa, jotka minulla jo on. Ilmeisesti lahjoitan ne tarvitseville. Tavarahökötys sopii vessaan.