19.06.2010 - Vesisateinen päivä!

Hämärää, viileää.

Eilisiltana silitin pikkuruisen myssyn. Tai oikeastaan kaksikin. Molemmat ovat tätini ompelemia meidän lapsillemme. Ensin käytetään pikkumyssyä, ja kun lapsen pää kasvaa, isompaa, kuten jokainen voi aavistaa.

Myssyissä on monta pitsikerrosta ja kaksi nauhaa, joista lakin saa solmittua sopivaksi, niin etteivät lapsen korvat saa vetoa. Myssyt ovat vanhaan tyyliin tehtyjä, sieviä. Pikkuinen prinsessa Espoossa saa huomenna ne tuliaisiksi.

Jotain pientä täpistelyä saan aikaiseksi elämää pohtiessani. Tänä aamuna hain kirpparilta kaksi tuolia. Eilen kirpparikierrokselta jäivät nämä tuolit mieleeni. Yön aikana olen sovitellut niitä pöytäni ympärille mielessäni. Siinä ne nyt kököttävät. Liimasin tuolin jalanpohjiin kankaanpalat estämään kolinaa ja kulumista.

Tein taas leipiä. Leiväntuoksu on parasta, mitä tiedän, ellei pullantuoksua oteta huomioon.

Tero häipyi juoksemaan ja vanhalle kodille saunomaan. Itse kävin täällä saunomassa. Olin sen tarpeessa, sillä kastuin läpimäräksi, kun kävin Arin luona. Viime lauantainakin satoi iltapäivän.

Olin nukahtanut kolmen maissa sateen kolistellessa kattoa. Kun sade loppui, ampaisin pyörällä Arin luo. Pilvet tosin enteilivät lisää sadetta. Katsoimme Arin kanssa kuninkaallisia häitä teeveestä. Sade alkoi, yltyi vaan, mutta sinne oli syöksyttävä sekaan parin tunnin kuluttua.

"Sateen aika on ohi, ja laulun aika on tullut". Muistelin Korkea Veisun sanoja vesisateessa polkiessani. En ole varma, menevätkö sanat noin, mutta sateen aika ei ilmiselvästi ollut ohi. Onneksi sentään laulatti. Toivokaamme, ettei myöskään hengen sade ole ohi, vaan vasta tulossa kansamme ylle. Sitä me tarvitsemme!

Itsehän asun useamman eri seurakunnan kainalossa tässä Kasarmikodissani. Näillä nurkilla on siis paljon rukousta. Tässä joitakin mainioita asioita, jotka olen huomannut verrattuani nykyistä kotipaikkaani edelliseen:
- liikenteen melu ei kuulu: täällä on suloisen hiljaista!
- joka paikkaan kaupungille on lyhyt matka
- kotona kaikki on käsillä eli siis lähellä
- on pidettävä paikat suunnilleen kunnossa, ellen meinaa kompastua kimpsuihini. Mutta tämä on pelkästään myönteinen asia!
- minun ei tarvitse pestä saunaa, mutta voin silti saunoa, jos minua huvittaa. On huvittanut molempina lauantaina.
- minulla on rukousystävä puolen minuutin matkan päässä
- uimapaikka on myös lähempänä, mikä sopii minulle
- vastaavasti sairaala on kauempana, mutta se on yllättäen hieno juttu. Käyn siellä joka tapauksessa, joten saan liikettä niveliini kaksin verroin!

Huonoja puolia en ole vielä keksinyt, mutta varmaan niitäkin tulee mieleen jossain vaiheessa.

Tänään olen ollut syöppötuulella: väsynyt ja jännittynyt ehkä ensikohtaamisesta vauvan kanssa huomenna. Sen takia olen koikkunut jääkaapilla jatkuvasti. Mitä jos vauva ei pidäkään mummostaan! Toivon, että pitää. Ainakin olen käynyt kampaajalla. Ja kukapa ei pitäisi mummostaan, joka rakastaa lapsenlastaan.

Jyrki on saanut perheensä kotiin vauvoineen ja vaimoineen ja on rientänyt häihin pohjanmaalle. Saan hänet vieraaksi uuteen kotiini tänään myöhään. Huomenna käymme varhain Arin luona sairaalassa, ja sitten kiidämme etelään.

Vauvamme toinen mummo on päässyt näkemään tyttärentyttärensä jo tänään. Olemme viestitelleen ahkerasti tärkeistä asioista kyseisen mummon kanssa. Kuten joko vauva on herännyt, onko itkenyt, nukkunut, syönyt tai puuhaillut muuta merkittävää. Suloinen on kuulemma, kuten arvata voinkin. Tuskin maltan odottaa vauvan näkemistä. (Ikään kuin olisin kirjoittanut asiasta jo aiemmin!)

Taidan kipittää jälleen jääkaapille. Ensi viikolla Punnituskerho pitää lomaa, mutta seuraavalla viikolla sitten lomaseuraukset iskevät karmaisevina silmille puntarista. Mutta pakkokos sitä päivää on vielä ajatella.

Sen sijaan on syytä ajatella joka päivä, mikä on suhteeni Jeesukseen. Hänelle voin kertoa epäselvät asiani kuten kiitosaiheenikin. Voin olla varma, että vastaus on jo matkalla.

Raamattu kehottaa rukoilemaan sen kaupungin parasta, jonne meidät on siirretty asumaan. Samoin olen varma, että myös naapurit, oman kadun asukkaat ja ohikulkijat ovat meille annettuja ihmisiä. Herra siunatkoon heitä kaikkia! Kun vaellan Jeesuksen seurassa, Hänen tuntemisensa tuoksu leviää kauttani toisiin. Ei niin, että minä itse olisin mitään, vaan Jeesus Kristus minussa. Sillä en enää elä minä, vaan Kristus minussa.

Kun katselimme prinsessa Victorian ja Danielin häitä ja loistoa, oma elämä tuntui kovin arkiselta imuletkuineen ja sairaalavuoteineen. Ellei Jumala olisi antanut meille hengellistä näkökykyä, olisi vaikea jaksaa.

Jumalan armosta saan luottaa: parhaat päivät ovat edessä päin. Kysyin, haluaako Ari katsoa vielä häähumua, kun lähden, mutta ei. Hän sai sitä riittävästi ja jäi mieluummin kuuntelemaan Raamattua.

Vaikka sataa, ja vaikka näky odottaa aikaansa, eikä tunnu toteutuvan ennen kuin olen täysin knääkkä, on odotettava kärsivällisesti. Kaikki Jumalan lupaukset toteutuvat ajallaan. Jeesus oli nöyrä ja hiljainen sydämeltä. Vaeltamalla hänen seurassaan me muutumme vähitellen sellaiseksi, miksi hän on meidät alkun perin tarkoittanut. Aabraham ja Saarakin olivat kohtalaisen iäkkäitä ja lupauksen toteutuminen oli täysin inhimillisesti mahdotonta. Mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

"Ei niin, että olisin sen jo saavuttanut, vaan minä riennän sitä kohti, että sen omakseni voittaisin."

Hyvää lauantai-iltaa ja viikonloppua, arvoisa lukijani! Ilo Herrassa on väkevyytemme!