17.06.2010 - Herralta tämä on tullut ja se on ihmeellistä meidän silmissämme!

Aurinkoista ja raitista.

Käväisin äsken olohuoneessa, ja siitä tuli tuo otsikko mieleeni: olen aivan ihmeissäni edelleen tästä kodista. Kiitollisuus täyttää sydämeni ja puhun itsekseni Jumalalle puuhastellessani: kiitos, kiitos, hyvä Jumala tästä kodista!

Tämäkin päivä on sujunut nopesti pikkuisia, hauskoja asioita toimitellessa. Tällä hetkellä on leipätaikina nousemassa. Eilisestä Rosinan leivästä tuli hyvää, mutta se on syöty tai jaettu eteenpäin.

Tänä aamuna kävin uimassa ja kiitin Jumalaa armosta, joka on tullut osakseni monin eri tavoin. Merivesi on suunnilleen saman lämpöistä kuin ilmakin, noin 15 astetta.

Molskimisen jälkeen lähdin vanhalle kodille. Kävin moikkaamassa erästä entistä naapuriani, ja hain tavaraa, jota riittää. Ison kaktukseni toin kuistille. Voin avata kukkamyymälän lähiaikoina ovensuuhuni, ellei sitä ennen joku naapureista valita ja kukat paiskataan roskikseen tai myydään huutokaupassa.

Nyt teen chapattaa. Se on muuten samanlaista kuin Rosinan tekemä, mutta taikina tehdään kylmään veteen, ja hiivaa vain 25gr - säästyy puoli palaa hiivaa. Tietenkin hiivani on alun pitäenkin 30% alennuksella lähi-Salesta ostettua, mutta lähtöhinta oli ankarat 34 senttiä! Kukaan itseään kunnioittava (lue: nuuka) leipuri ei maksa hiivasta niin paljon, jos kävely- tai pyöräilyetäisyydellä on toinen kauppa, josta hiiva irtoaa halvemmalla.

Nuukailuni ei ole tämän päivän peruja. Jo vuonna 1981 tein jotain aiheeseen liittyvää. Menin ostamaan hääjuhlaamme varten laktoositonta näkkileipää kyläkaupasta. Aikani hintoja vertailtuani unohdin koko maitoasian, ja lähdin onnellisena kaupasta maitonäkkipaketti kainalossa.

Ottelin taloyhtiön pyykkikoneen kanssa tänään. Heitin vaatekasan koneeseen, löntystelin tieheni ja odotin koneen tekevän hommansa. Kun menin kiskomaan puhdasta koneesta, se vilkutti valoa eikä suostunut aukeamaan.

Onneksi en aivan ehtinyt soittaa huoltomiehelle. Numeroa jo tiirailin. Päätin ottaa maalaisjärjen käyttöön ja tutkin tilanteen. Syntipukki löytyi: en ollut avannut toista vesihanaa, joten kone kärsi kuivuudesta! Ei muuta kuin kraana auki, ja taas kone pyörimään.

Kun pari koneellista liehui narulla, häivyin pyykkihuoneesta ylen tyytyväisenä itseeni: jälkeeni jäi siisti huone. Kelpaa seuraavan tulla ja todeta listasta, että Siisti-Hakkola on näköjään ollut pyykillä.

Löysin kadonneet lippani tänään naulakosta. Jos joku naapureista olisi seurannut pihalla kulkemisiani, olisi ihmetellyt. Ensin rouva menee valkoinen lippis päässä pyykkitupaan. Seuraavaksi reissulla on musta lippa aurinkosuojana. Kun hän tulee autolta, päässä keikkuu kaamea punainen huopahattu, joka toimii retkihattuna ja on hyvä aurinkosuoja.

Painelin tukka suorana (kypärä unohtui eteiseen, huomasin matkalla) sairaalaan pyörällä. Tuli niin kiire, etten ehtinyt kävellen. Matkalla kirpputori rikastui jälleeen parilla kassillisella omaisuuttani, kun vauhdissa nakkasin kamat sisään. Yksi kassi jäi odottamaan viemistään, kun siellä oli yhtäkkiä muka jotain, jota voin tarvita. Pitää odottaa pari päivää, niin että mielialani muuttuu, jolloin kassi saa kyydin kaveriensa seuraksi.

Eilen ehdin soittaa vuokranantajalle: uuni ei lämpene. Sain numeron huoltomiehelle, enkä kehdannut sanoa, että minulla on kyllä kyseinen numero. Kun lopetin puhelun, uuni olikin lämmennyt! Se kesti mielestäni ainakin puoli tuntia 10 minuutin sijaan, mutta voi olla, että hosuin tapani mukaan.

Puolivälissä sairaalaan huristeluani muistini virkistyi: Unohdin sammuttaa virran ja sulkea vesihanat siitä onnettomasta pyykkivehkeestä! Ensin unohdan avata hanan, sitten sulkea. Laitoin herätyskellon soimaan kännykästäni Arin luona, että muistan käydä hoitelemassa pyykkärikoneen nippulat oikeaan asentoon.

Kun sitten tulin kotiin, otin muina miehinä pyyhkeet ja liinat narulta, menin mankeloimaan ne ja sivusilmällä näin, ettei uusia varauksia ollut tullut pyykkikoneelle ja suljin hanat ja virran ohimennen.

Tästä lähtien meillä on sileät pinot pyyhkeitä ja liinoja. Kaikki mankeloidaan. Ehkä alusvaatteet ja teepaidat myös. Pelkkää sileää kaapit täynnä päinvastoin kuin muinaisina aikoina.

Näköjään minulta on hiukan identiteetti hukassa: miten tällaisessa kaksintalossa asuvan henkilön tulisi pukeutua? Kyseistä nimitystähän käytti eräs talon viisivuotias napero.

Ari nukkui, kun menin, mutta heräsi tahalliseen kolisteluuni. Lähdimme saman tien ulos. Ari oli välittömästi lähtövalmis, kuten minun leipäni uuniin, jahka tuo uuni lämpenisi. Se on ainakin hitaampi kuin entiseni, koska olen jo pari kertaa mennyt heittämään leipiä paistumaan, mutta uuni vaan haalistelee.

Ari oli pirteä ja voi hyvin. Senpä takia narisin ja valitin jonkin verran lämmittelymielessä, ja marisemiseni loputtua olin hyvin tyytyväinen elämääni. Sanoin Arille, että hän on paras mahdollinen mies minulle. Kukaan muu ei sietäisi minua, ja sitä paitsi itse en huolisi muita. Ari on älykäs, sitkeä ja ymmärtäväinen. Eikä räyhää turhista! Tarkemmin ajatellen minä olen meistä kahdesta ainoa rähisijä.

Kolmas yritys saada leivät uuniin, mutta uuni temppuilee. Taikina venyy matolle asti ihan pian. Teen valituksen tuosta uunista! Samalla tutustun huoltomieheen, ja voin lykätä traktaatin kouraan.

En nyt sentään - ei minulla edes ole sellaisia. Mutta aina voi kehkeytyä jokin rakentava hengellinen keskustelu. Tai voi toivottaa siunausta, tai sitten vaan rukoilla hiljaa. Vielä luultavammin möhliä jotenkin, ja luottaa, että Jumala on sittenkin hän, joka tekee kaiken työn sekä minussa, että myös toisissa ihmisissä.

Yritän soittaa vielä tänään Jyrkille. Jos vaikka onnistuisin kuulemaan vauvan itkua! Toivon pääseväni sunnuntaina pikkuperhettä katsomaan. On vaikea uskoa todeksi vauvan olemassaolo, vaikka olen nähnyt muutaman kuvan hänestä. Laitan jossain vaiheessa sivuillenikin.

Jatketaan matkaa iloiten, sillä ilo Herrassa on väkevyytemme!
Voi hyvin, arvoisa lukijani!