03.06.2010 - Päivä vain ja hetki kerrallansa!

Aamulla satoi, päivällä paistaa.

Koulun kuoro lauloi komeasti lehteriltä päivällä otsikon virttä vanhan sanoituksen mukaan. Suvivirttäkin pääsin veisailemaan. Kesä on!

Mikä tätä aikaa vaivaa? Olemmeko lopun ajoissa kerrassaan, sillä nuoretkin ihmiset ovat näännyksissä! Itsehän olen jo "kypsässä keski-iässä", ja meidän erään lapsen mukaan jo kymmenen vuotta sitten olin parhaat päiväni nähnyt.

Terhi saapui illalla erään tuttunsa kyydissä Helsingistä äitiä auttelemaan pikkuveljen juhlien valmistelussa. Hän on ollut alkuviikon töissä, ja hänen miehensä tulee perjantaina myöhään töiden jälkeen. Jyrkin perhe ei pääse tulemaan, vauva odottaa syntymistään.

Kävimme Terhin kanssa Arin luona. Hän ilmaisi olevansa paremmassa kunnossa. Hän yski kuitenkin edelleen mahdottomasti. Hoitaja kävi laittamassa atroventtiä eli lääkettä menemään happivekottimen kautta. Sen pitäisi helpottaa liman irtoamista ja hengitystä.

Eilen kävi pari kaupungin miestä tutkimassa pyörätuoliluiskaa. Ensi viikolla tulevat irrottamaan sen ja vievät pois. 13,5 vuotta se on palvellut ja on jo aika ruosteinen. Portaitten kaide on irrotettava, että luiskan saa irti. Mutta ongelma ei liene minun, miehet osaavat varmasti hommansa.

Osoitteen muutoksen olen tehnyt ja 14.6. osoitteemme vaihtuu. Sen jälkeen postimme lähetetään kuukauden ajan peräämme. Kenellehän ja minne suuntaan vielä pitäisi ilmoitella?

Jumala antoi tämän uuden asunnon varmaan sen takia, että jaksan kestää paineiden keskellä! Mielessäni on käärme, joka luo nahkansa. Se jättää entisen, ja uusi on sen alla. Samoin minä saan mennä eteenpäin, jättää taakse sen, mikä on mennyt, ja suunnata uusiin asioihin. Mitä ne sitten lienevät, uuden kodin lisäksi, en tiedä!

Tänään on monenlaista puuhaa vielä.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo,
Isän Jumalan rakkaus
ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi, hyvä lukijani.
Olet arvokas Jumalalle, kuten me jokainen olemme, sillä me olemme Hänen kuvansa.