31.05.2010 - Tulipalovaara!

Kohtalaisen lämmintä, aurinko paistaa.

Täällä on vilkas liikenne. Sisällä tarkoitan. Auringonvalossa näkyvät hämähäkkien tekemät langat, vaikka ikkunat on reilu kuukausi sitten pesty. Tällainen tiilitalo on hämähäkkien oivallinen kotipaikka. Niitä en inhoa kuten hiiriä, joita ei onneksi asu meillä. Pihalla Eskil varmasti hoitelee hiiret parempiin suihinsa.

Ampaisin aamusella uimaan. Yllättäen Hietasaaressa kellui vieno öljykerros veden pinnalla uimapaikkamme rannassa! Joku mies aikoi uimaan ennen minua, mutta ei mennytkään. Mutta koska itse olin uimaan lähtenyt, myös uimaan menin.

Olen yrittänyt välttää tupakointia sen jälkeen, etten syttyisi liekkeihin. Se käy minulta leikiten, kun en ole polttamista koskaan aloittanutkaan.

Hengellisesti toivoisin olevani jatkuvasti liekeissä tai ainakin vahvasti hiilloksella. Ilmestyskirjassa sanotaan, 3. luvussa:

15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16. Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
17. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
19. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
20. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
21. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.
22. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.

Arilla on toista päivää niin sanotut happiviikset, että hän saa riittävästi ilmaa. Tulehdusarvo oli laskenut melkein normaaliin, mutta limaa riittää jälleen liisteritehtaan tarpeiksi asti.

Eilispäivän teksti Gossnerin kirjassa puhui minulle, sillä se puhuu kuolemanpelosta:

"Ei mikään niin voi paljastaa sitä, mikä on salassa aran ja uppiniskaisen sydämen syvyydessä, kuin kuoleman pelko. Ja jos ei mikään muu saa kaikkia sydämen erikoisuuksia paljastetuksi, niin Herra karkottaa ne kuolemanpelolla ja antaa samalla uskolle kaikkein parhaan harjoituksen.

"Sillä jos kuolema hyökkää kimppuusi kaikkine pimeine ja voimallisine aseineen, jotka ovat pelko ja ahdistus, täytyy sinun etsiä sellaista, joka on kuolemankin herra.

"Mistä sellaisen voi löytää? Kristus se on. Kuolema siis vain ajaa sinut elämän, elämän Herran syliin. Anna ajaa itsesi sinne, tai pakene sinne itse, ennenkuin sinut ajetaan." -Aarrearkkunen, sana vuoden joka päivälle.

Allekirjoitan tuon tekstin täydellisesti. Aamen, halleluja!

Arin suhteen olen jatkuvasti kuoleman uhan alla. Tavallinen flunssa voi hänen kohdallaan kääntyä kuolemaksi. Tähän asti Jumala on varjellut hänet hengissä, lohdutukseksi minulle. Jälkeen päin on tietysti helppo ajatella, että sehän oli vain flussa, mutta kun hänen kuumeensa alkaa nousta, on mahdoton tietää, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu.

Päivällä kävin Arin luona. Lääkärikin olisi ollut tavattavissa, mutta en jaksanut kohdata häntä. Viime kerran kokemukset parin lääkärin toivottomuudesta Arin suhteen eivät rohkaisseet minua keskusteluun.

Omat voimani ovat lähellä nollaa, joten en kestä realistisia, kylmiä arvioita Arista. Tarvitsen rohkaisua, toivon näköaloja enkä mitään höpinöitä siitä, miten vaikea tämän Arin tilanne on. Tuollaista kuunnellessa tekisi mieleni vähän lässähytellä puhujaa... Niin kauan kuin on elämää, pitää nähdä jotain valoa.

Olen jättänyt Arin elämän mielestäni Jumalalle, niin kuin vain ihminen voi. Silti toivon hänen elävän enkä kuolevan. Mutta en luota, että kaikki muut ajattelevat niin. Yritän kuitenkin levätä Herrassa ja luottaa, että hän on Kaikkivaltias. Jumala siinä minua auttakoon.

Peruin Arin kyydin, joka olisi tuonut hänet kotiin lauantaina pariksi tunniksi Teron juhliin. Soitin sairaalaan nyt illalla, ja kysyin, mitä lääkäri oli Arin suhteen määrännyt. Hän oli kirjoittanut Arille atroventtiä neljästi päivässä, hyvä juttu. Se helpottaa Arin hengitystä.

Kuumetta Arilla ei ollut, ja silmät olivat kirkkaat, kun olin hänen luonaan. Rukoilin jälleen ja jätin Arin Jumalalle. "Asia on Hänen edessään, odota Häntä", sanoo Raamattu. Niin teen. Jumala hoitaa kyllä oman osuutensa, minä pyrin hoitamaan omani.

Hermojani lepuuttaakseni hinkkasin yhden vessanpöntön oikein perusteellisesti. Se, jos mikä, antaa tervettä tuntumaa elämään! Lisäksi olen soitellut muutaman ystävän kanssa. Puolin ja toisin olemme rohkaisseet toisiamme tällä elämän ohdakkeisella, mutta, ah, niin siunatulla tiellä.

Palautin kirjat kirjastoon, tein sinne osoitteenmuutoksen. Tilitin kirkkokahvirahat samalla reissulla, kaupassakin kävin jossain välissä.

Aamuisin olen pyrkinyt pitämään oman hartaushetken Jumalan kanssa. Teron kanssa myös rukoilemme yhdessä. Nämä tavat eivät pelasta, mutta ovat tärkeitä tasapainon saavuttamiseksi. Voima elämiseen tulee Jumalan sanan, rukouksen ja hiljentymisen kautta. Näitä kaikkia edelleen opettelen alkumetreillä. Oppiminen on hidasta, mutta jo matkanteko on antoisaa. Siinä auttavat ystävien esirukoukset ja yhteys toisten kanssa.

Leivoin taas yhden kakkupohjan, kun enemmät vessanpytyn pesut eivät inspiroineet ja hermostutti moni asia. Teen kohta sitruunakiisselin ja täytän kakun jääkaappiin muhimaan.

Olen vissiin kuin erään kirjan raivopäähevonen. Sitä piti juoksuttaa hirmuisia matkoja, ettei se hajottanut talliaan. Välillä omistajan piti kaataa se maahan, ja istua sen pään päällä puolisen tuntia, että se lakkasi teutaroimasta. Hevonen yritti purra tai potkia jokaista, joka tuli lähelle. Onneksi minulla ei sentään ole sellaisia taipumuksia, mutta jotain yhtäläisyyttä taitaa löytyä.

Huomenna haen avaimet uuteen kotiin. Sydämeni laulaa kiitosta Jumalalle aina, kun muistan tuon asian! Mitähän elämä vielä tarjoaakaan, kun on niin kovasti kiviä ja monttuja askelten tiellä? Aika sen näyttää, mutta koska olen Jumalan lapsi, tiedän, että polkuni kirkastuu kirkastumistaan aina sydänpäivään asti! Ja montuissakin Jeesus on kanssani.

Voi hyvin, ja siunausta iltaasi, arvoisa lukijani!