28.05.2010 - Elämä on odottamista ja etsimistä, elämistä!

Vettä sataa, on kesä!

Lähdin kävellen uimareissulle. Pikkusateet eivät maalaistyttöä hetkauta. Heti kättelyssä jouduin petoksen uhriksi. Olin kiskonut ylleni vanhan, mustan sadeviitan, joka peitti myös pään. Parin kilometrin päässä huomasin, että viitan huppu leuhotti jossain kaukana perässäni. Se oli lentänyt pois päästäni jo alkumetreillä.

Huomasin sen siitä, että takaraivoani alkoi pakottaa. Vaikka olen karskin luontoinen, takaraivoni on Hyvin Herkkä kylmälle. Tulee suorastaan mieleeni runo:

"Oi, olen siili.
Olen tunteellinen siili.
Niin hyvä, hauska, hellä.
Vaan kenelläpä, kellä
ois vastaansanomista..."

Tietysti minulla oli alla vedenpitävä hupputakki ynnä lippa, joka piti silmälasini kuivina. Kiva, että edes silmälasit olivat kuivat.

Kävely tuntui punttien raahaukselta, kun kengät lotisivat ja lahkeet hölskyivät - menomatkalla. Paluumatkalla vaatteet olivat kauttaaltaan märät. Olin jo tottunut tarpomiseen.

Ensimmäisen kilometrin jälkeen kenkäni hölskyivät, mutta siitä viis veisasin, virsiä sen sijaan veisailin. Kuivat sukat olivat repussani kuten paitakin.

Neljä kilometriä kilmuiltuani kuin kummitus viitta hulmuten läpi autoja vilisevän keskikaupungin, olin perillä. Juodakseni vettä janooni ja hypätäkseni mereen uimaan!

Vaikka nautin vettä sekä ulkoisesti että sisäisesti, hengellisen janoni voi tyydyttää vain Jeesus Kristus, joka antaa elävää vettä juodakseni. Vain ne kaupungit muureineen pysyvät pystyssä, joiden sisäpuolella on lähde. Niitä ei voida murtaa eikä valloittaa.

Johannes kirjoittaa, 7.luku, 37. jakeesta eteenpäin:
`... Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."
Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen..."

Pyhä Henki virvoitti sisintäni tuolla uimareissulla, vaikka se olikin perin toiminnallinen tapahtuma. Vain ne voittavat palkinnon, jotka vaeltavat väsymättä perille asti, ajattelin. Kesken jättäneet eivät ole perillä.

Kiusaus kaihersi mielessäni: vain viesti kännykällä, ja Tero kiitäisi urhoollisesti pienellä punaisella autolla äitimuoria hakemaan turvaan ilkeältä sateelta. Mutta sisuni ei antanut myöten, enhän toki sokerista ole. Sitä paitsi ei väliä, vaikka muutama kilo olisi sulanutkin.

Pariin otteeseen kotimatkalla suunnittelin viestitellä Terolle, mutta karaisin hurjan luontoni. Kai nyt muutaman metrin jaksaa ihminen kävelläkin kuntoaan kohottaakseen! Mielialakin nousee samaan hintaan.

Vain kerran meinasin jäädä auton alle ynnä yhdesti pyörän alle: heti lähtiessäni, kun lippa luisui silmille, sekä palatessani eräässä kurvissa, jossa pyöräilijä syöksyi yllättäen edestäni. Mihin tuollakin ihmisellä muka oli kiire?

Jalkani olivat kankeat kuin pölkyt, kun pääsin kotiin. Mutta eivät varmaan mitään siihen verrattuna, mitä ne ovat huomisaamuna! Saara se vaan hölskytteli jopa 30 km päivässä Artonsa kanssa, ja minä huomattavasti nuorempi ihminen hoipertelen muutaman vaivaisen kilometrin jälkeen!

Pöydät ovat vaihtaneet paikkaa kodissamme. Yksi lipasto on menossa uuteen kotiin pois juhlien tieltä. Kerään voimia ensi viikon koitoksiin, jotka ovat mieluisia, mutta moninaisia.

Yksi ystävä on luvannut tulla siivoamaan uutta kotia. Se tapahtunee keskiviikkona. Avaimet haen tiistaina. Silloin siirrämme tietokoneen ja puhelimen tulevaan osoitteeseen. Olen tosi jännittynyt ja innoissani! Tero ottaa vapaata töistä keskiviikkona, että saisimme paikat putsiin ja tavaraa voisi viedä sitä mukaa kuin ehdimme.

Ari on edelleen hyvin limainen ja rohiseva. Ja väsynyt tietysti. Tero kävi sairaalassa tänään ja minä illemmalla. Menin autolla, sillä kuka pölvästi nyt sateessa kävelisi vapaaehtoisesti? Vain jotkut terveysintoilijat. Sellaiset, jotka kuuluvat Punnituskerhoon, kuten minä, ja toivovat, että seuraavan viikon lukema olisi miinusta eikä plussaa.

Tuollaisen Kerhon jäsenyys on velvoittava ja vaativa. Siihen on paneuduttava ponnella ja sydämen antaumuksella. Muuten ei tule tulosta, ainakaan myönteistä. Tai tavallaan kielteistä.

Toiset kolme jäsentä laihtuivat ihan silmissä, vaikken heitä tavannutkaan fyysisesti. Luotan kuitenkin täydellisesti heidän puntareihinsa. Minä olin ainoa musta lammas joukossa, mutta se ei tule toistumaan. Ainakaan ensi punnituksessa.

Tapasin ystäväni tänään ja ehdimme rukoilla pikaisesti. Hän lähtee gospel-ridersien mukana ajamaan miehensä kanssa moottoripyörillä Israeliin viikon kuluttua. Matka kestää neljä viikkoa. Turvallista matkaa, ystävät! Rukouksin saatellaan, että saadaan teidät entistä ehompina takaisin kotiin. Matkasta kerrotaan päivittäin radio Deissä. Odotan, että saan tietää ohjelma-ajan.

On iltateen aika. Hyvää yötä, arvoisa lukijani. Teron kanssa rukoilemme. Hän lähtee kuuden maissa aamulla jälleen Helsinkiin ultimate-treeneihin. Onneksi on isosiskon perheessä majapaikka jälleen odottamassa!