23.05.2010 - Mummo matalapaineessa!

Takki päälle aamun uimareissulle, mutta satanut ei ole.

Eilen yritin saada itseäni tajuttomuuden tilaan pari tuntia, mutta keinot loppuivat. Yhden maissa uni tuli - neljännes Stellaan kitaan vaan. On helppo olla lääkkeettömyyden kannalla niin kauan kuin uni maistuu. Itse tulen kaistapäiseksi, jos en nuku riittävästi. Nukun hyvin, jahka uni ensin tulisi. Vaan kun ei tule.

Aamu-uinnille änkesin, sen jälkeen istuin lähellä mattolaituria penkillä merta tähyillen, termospullokahvia nauttien. Roomalaiskirjeestä ongin itselleni aamupalaksi ajatuksen: "...Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta." 8:27.

Kävellessäni kirkkoon mielessäni soi laulu: "Leipää... " muistan laulun sävelen, mutta en enempää sanoja! Kyseessä on Kansanlähetyskuoron laulama ehtoollislaulu. Otan selvää sanoista. Virsikirjassa sitä ei ole. Olin aamukirkossa, ehtoollisella.

Tarkoituksemme oli mennä Arin kanssa viideksi Kohtaamispaikalle. Kahdelta hoitaja soitti, että Ari ei voi hyvin.

Kun kävelin sairaalaan, mielessäni oli aamun sananpaikka. Toivoin ja pyysin: Pyhä Henki rukoile sinä nyt, minä en jaksa, osaa enkä kykene. Minulla ei ole yhtään uskoa. - Voimattomuutta sen sijaan viljalti.

Ari oli hyväkuntoinen siihen nähden, mitä odotin. Tosin hän rohisi, mutta silmät olivat kirkkaat. Lämpöä oli 37, sitten 37.3. Ei paljon. Illan mittaan se joko menee ohi tai sitten ei.

Tein itselleni punkan Arin sängyn viereen. Kuuntelimme Raamattukirjaa. Sammutin sen: en jaksa kuunnella mitään ääniä. Panin taas päälle. Yritin muka nukkuakin ja täytin ristikoita välillä.

Seiskateeveestä tuli ohjelma, jota juontaa hyvä laulajaevankelista, Heimo Enbuskakohan lienee, en ole varma nimestä. Hän tuntui puhuvan meidän tilanteesta, mutta uskoni ei jaksanut ottaa vastaan. Itkin vain.

Evankelista luki Jeremiasta, joka heitettiin kaivoon, mutta joka nostettiin sieltä ylös. Puhuja sanoi: sinut nostetaan ylös kaivostasi, sinut vapautetaan kärsimyksestäsi. En jaksanut uskoa, mutta minua jäivät lohduttamaan puhujan sanat: sinulla on paljon esirukoilijoita, nostajia. He nostavat sinut ylös kaivosta.

Toivoni on ystävien ja seurakunnan esirukouksissa sekä Jeesuksen rukouksessa omiensa eli minunkin puolestani. Itse kyselen vain psalmista tavoin: "Herra, kuinka kauan? Missä viivyt?"

Tämän päivän Cowmanin teksti itse asiassa puhuu samasta asiasta:
HÄDÄSSÄNSÄ HE HUUSIVAT HERRAA, JA HÄN PÄÄSTI HEIDÄT HEIDÄN AHDISTUKSISTAAN. Ps 107:28

"Herra pitää liittonsa voimassa. Mitä tahansa Hän ottaa käsiinsä, sen Hän myös vie päätökseen. Hänen entinen armonsa takaa, että Hän on tulevissa hätätiloissa yhtä armollinen. Siksi uskallamme aina huutaa Herraa avuksemme.

"Älä vain masennu! Viimeinen huutosi voi olla se, jolloin Herra päästää sinut avaralle." -Spurgeon

"Pyytämällä pyydän, että et lankeaisi epätoivoon. Se on vastustajasi vaarallinen ja viekoitteleva kiusaus. Synkkämielisyys on tarttuvaa. Siinä sydän menehtyy eikä kykene enää omistamaan Jumalan armoa. Epätoivo suurentaa kaiken ja antaa väärän valon tilanteisiin. Taakkasi tulee lopulta ylivoimaiseksi ja sinä sorrut sen alle.

"Jumalan suunnitelma sinuun nähden ja Hänen tapansa toteuttaa se kohdallasi on rajattoman viisas suunnitelma." -Madame Guyon

Siinäpä olikin minulle järkevää puhetta. Enhän minä toki Jumalaa epäuskossani epäile. Tunnen vain viheliäistä heikkoutta, avuttomuutta ja voimattomuutta, joka meinaa masentaa minut maahan. Jumala minut tuntee.

Pyydän Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani, jos sinäkin olet taakkojen alla. Jumala meidät armahtaa tällaisina. Nuku hyvin!