16.05.2010 - Kutsumustyötä tekemässä!

Ukkosta, lämmintä, sadetta ja aurinkoa, pilvistä. Luonto kukoistaa!

Paha moka tänä aamuna. Lähdin uimaan valkoisissa kesähousuissa! En siis hypännyt veteen ne jaloissani, vaan ylipäänsä suuntasin meren rantamille uiminen mielessäni.

Kauniissa hengellisessä laulussa kaivataan päästä "rantamille kauniin maan". Maallisessa mielessä minun kaunis rantamaisemani on ilman pullon sirpaleita ja roskia. Mutta ehjät pullot ja tölkit tekevät rantamista kauniin ja haastavan. Silloin on ihan sama, vaikka on valkoista yllä.

Jätin auton etäälle, ja kävelin leppoisassa kesäaamussa aavistamatta kohtaloani. Tuuli oli kuljettanut runsain määrin rahan arvoista tavaraa kepakon etäisyydelle, enkä voinut jättää niitä sinne.

Kävin uimassa, ja kapusin aina mukana olevan muovipussini kanssa ynnä risu kourassani pelastamaan aarteita kivivallin alapuolelle. Rukolin toista muovipussia, ja se minulle taivaasta suotiin, tai oikeammin löysin sen vedestä. Vain yksi naarmu tuli polveen, mutta pökät menivät auttamatta pyykkiin, kun tulin kotiin.

Minulla oli aurinkolasit päässäni, vaikka ei kovin aurinkoista ollutkaan. Mutta onhan niitä muitakin syitä, hmmh, joiden takia jotkut joskus pitävät moisia päässään. Tullissa kerran jouduin ottamaan aurinkolasit pois, että minut voitiin tunnistaa. Nyt en luopunut niistä, joten kenties minua ei tunnistettu.

Kiikutin saaliini kauppaan, kun sellainen oli matkalla, ja vielä, mokoma, auki - en kannata kauppojen sunnuntaiaukioloja, mutta sinnepä vain änkesin. Sain neljä euroa puhdasta kouraan. Yksi naisihminen sen sijaan ei saanut sieltä mitään mukaansa, sillä häneltä puuttui euro. "Huono kauppa", hän julisti, kun ei saanut luottoa.

Kolehti kerättiin kirkossa nuorten työhön ja sinne laitoin pullorahani. Moni henkilö antoi tietämättään rahaa hyvään tarkoitukseen ostamiensa pullojen kautta. Jumala siunatkoon noita ihmisiä niin, että heille alkaisi maistua se elävä vesi, jota Jeesus tarjoaa.

Urho Muroma kirjoittaa mielenkiintoisesta, meitä kutakin koskevasta aiheesta. Siteeraan häntä:

"Kun elävä suhde Herraan on katkennut ja kun siitä syystä elävän veden lähteet eivät enää kumpua sielusta,
silloin ruvetaan pukeutumaan jumalisesti,
otetaan jumalinen ilme kasvoille,
aletaan käyttää jumalisia lauseparsia,
tuomitaan julkisesti toisissa mitä ankarammin samoja syntejä,
joita itse salassa harjoitetaan.
Ulkonainen ja sisäinen elämä eivät todista samaa.
Sen näkee Herran silmä, joka kaikki näkee."
-Täyttä elämää, sana vuoden jokaiselle päivälle.

Eräässä perheessä oli kovia riitoja. Toinen vanhemmista käyttäytyi hyvin ankarasti muita perheenjäseniä kohtaan. Samanaikaisesti kyseinen vanhempi oli tehnyt syntiä, josta omatunto häntä varmasti syytti. Tuo syyllisyys toimi hänellä samoin kuin Muroma kirjoittaa ihmiselle tapahtuvan: Syytetään toista siitä, mitä itse tehdään.

Meistä kukin toimii noin, ei vain jotkut pahat ihmiset. Eri juttu on, kuka tunnustaa syntinsä ja katuu, kuka ei. Toisten synnit ainakin itse huomaan joskus helpommin kuin omani, ikävä kyllä:
"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia." Room 7:24s.

"Kun Henki loppuu, temput alkavat", sanotaan. Seurakunnassa voi tapahtua juuri samoin. Aletaan maallisin keinoin tehdä työtä, eikä eletä enää Pyhän Hengen johdossa. Se voi tapahtua huomaamaatta, vähitellen. Rukouselämä on hiipunut, Raamatunluku kenties loppunut? Jokaisen kristityn on valvottava omaa tilaansa ja rohkaistava toisiankin tekemään niin.

Kuningas Saulille kävi huonosti. Kansa alkoi lähteä hänen luotaan, eikä Samuel ollut saapunut. Saul alkoi uhrata Herralle sen sijaan, että olisi odottanut profeettaa. Hän vetosi kansaan ihmiskonsteilla, sillä hän ei luottanut Jumalaan. "Kuuliaisuutta minä tahdon, enkä uhria", sanoo Jumalan sana. Saul pelkäsi enemmän ihmisiä kuin Jumalaa. "Ihmisten kunnia oli heille tärkeämpi kuin Jumalan kunnia."

Aamujumalanpalveluksessa Joensuu saarnasi. Hän sanoi muun muassa, että Jumala on tehnyt luomistyönsä ja Jeesus on kuollut ristillä sovittaen meidät Jumalan kanssa. Pyhä Henki on se, joka jatkaa työtään maailmassa tällä hetkellä. Ilman Pyhää Henkeä emme voi tehdä mitään hengellistä työtä.

Ilman Pyhää Henkeä emme pysy uskossa. Uskoon tulemme, kun Jumalan sanaa saarnataan. Usko tulee kuulemisesta, kuuleminen Jumalan sanan kautta. Me emme tule uskoon, emme pysy uskossa emmekä voi elää uskossa ilman Pyhää Henkeä.

Olimme Arin kanssa Kohtaamispaikalla. Ari pärjäsi hyvin, kiitos Jumalalle siitä. Pidin hänen jalkojaan lopuksi sylissäni, kun hän istui pyörätuolissaan, ja jalat puutuivat tai niitä pakotti, en tiedä. Mutta se kuulemma auttoi, mikä lie oli kivun syy.

Eräs ystävä loukkasi lonkkansa pari päivää sitten, eikä kyennyt kuin laahaamaan toista jalkaansa. Olemme rukoilleet asian puolesta. Äsken hän lähetti viestin, että yhtäkkiä lonkka on täysin kunnossa, ei mitään kipua! Kiitos Jumalalle, hän on elävä Jumala tänäänkin.

Tero on matkalla kotiin pelireissulta. Minä olen väsynyt, eikä ihme. Päätäni on särkenyt eilisestä asti, liekö painostavasta ilmasta vai mistä johtuvaa.

Siunausta yöuniisi, arvoisa lukijani!