23.04.2010 - Kaipaan valoa!

Kylymä ja kolokko ilima.

Sytytin aamulla kynttilän savesta tehdyn sydäntalon sisään. En nyt millään tähän aikaan päivästä keksi, mikä tuon kynttiläjutun nimi on, mutta olkoon vaikka sydäntalo.

Sain sen lapsuudenystävältäni aikoinaan tuliaisiksi. Se on monia syksyjä valaissut meidän autokatosta iltapimeässä ja yön tunteina. Näin olen halunnut toivottaa ohikulkeville valoa yöhön, pilkahduksen pimeän keskelle.

Ensimmäisen kerran sydäntalo halkesi vain vähäsen ja liimasin sen. Toisen kerran hajoaminen oli niin totaalinen, että heitin sirpaleet roskakoriin. Koska muutenkin harrastan eipäs-juupas -tyyliä, niin hetken kuluttua kaivoin sirpaleet takaisin pöydälle ja tutkin, ovatko kaikki palaset tallella. Eivät olleet aivan kaikki.

Tein liimailua pitkän aikaa. Entisten osien piti kuivua ennen kuin seuraavaa palaa saattoi liimata. Kuvasta näkyy, että osat ovat paikoitellen vinksallaan. Liimasin lopuksi kankaankaistaleen sydänosaston alareunaan, että se pysyisi paremmin kasassa, jos systteemi vielä hajoaa.

Kun sydän murtuu, se ei tule enää entiselleen, vaikka se sykkiikin. Tuon ilmiön näkee hylätyissä aikuisissa, tai lapsena hylätyissa aikuisissa.

Jumala on suuri valaja, ja me ihmiset olemme savi, jota hän muotoilee, kuten hyväksi näkee. Jeremian 18. luvussa Jumala puhuu:

2. "Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani".
3. Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä.
4. Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.
5. Silloin tuli minulle tämä Herran sana:
6. "Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo.

Oli hyvä, että otin tuon sydäntalon talteen ja korjasin, sillä siitä tuli käyttökelpoinen. Koska sillä on tunnearvoa minulle, ei haittaa, vaikka se on hiukan muotopuoli. Siitä näkee, että se on hajonnut pahasti, mutta se ei merkitse mitään sen rinnalla, että ystävä on tuonut sen minua ilahduttaakseen. Itse asiassa se on minulle nyt tärkeämpi, sillä olen nähnyt vaivaa sen eteen saadakseni pitää sen!

Niin on hyvän Jumalammekin toiminnan laita. Ei yhtään sirua tai murua hän heitä hukkaan. Jos me hajoamme, hänen käsiin saamme hajota. Hän jauhaa meidät joskus ihan jauheeksi, tomuksi, mutta tekee taas uuden astian. Mitä useammin savea jauhetaan, sitä kestävämpi astia siitä tulee seuraavalla kerralla.

Jos elämässämme jokin vaihe päättyy, se ei tarkoita elämän loppua. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Jumala lupaa:
"Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."

Aion pitää kiinni Jumalan sanasta ja sen lupauksista. Muistutan niistä itselleni tietä käydessäni, maata pannessani sekä ylös noustessani. Elämälläni ei ole merkitystä ilman Jumalaa. En voisi elää ilman hänen apuaan ja voimaansa.

Menin Arin luo tänään. Hän näytti hyvinvoivalta. Kävi ilmi, että hänen jalkojaan särki. Hän sai panadolia kipuun. Kun käänsimme hoitajan kanssa Arin selälleen, letkusta irtosi ilmeisesti siinä vaiheessa korkki. Huomasin sen vasta myöhemmin, kun mahanesteitä oli valunnut runsain määrin Arin selän alle. Jälleen hoitaja apuun ja paidan- ja lakananvaihto. Olipa kiusallista ja lytistävää.

Ari jäi loikomaan ja kuuntelemaan Nouwenin kirjaa, kun minä lähdin ystävää tapaamaan. Tero lähti Helsinkiin pelireissulle, joten nautin omasta ja Jeesuksen seurasta. Se riittää mainiosti tällä hetkellä.

On rooibos-teen aika. Hyvää yötä, arvoisa lukijani!

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo
Isän Jumalan rakkaus
ja Pyhän Hengen elävä osallisuus
olkoon meidän ja rakkaittemme kanssa tulevana yönä.