15.04.2010 - Takkatuli lämmittää

Vesisade alkoi illalla.

Kiitän Jumalaa kuluneesta siunatusta, hyvästä päivästä.

Kävin Arin luona ja rukoilin hänen kanssaan. Tapamme mukaan pyysimme, että Jeesus laskisi lävistetyt kätensä Arin päälle ja parantaisi hänet. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Kun olimme rukoilleet, avasin seiskateeveen. Jumala rohkaisi ja puhui meille sieltä tulevan ohjelman kautta. Veijo Piipponen ja Aulikki Happonen puhuivat, joku pariskunta lauloi. Miehen laulu ei ollut täysin puhdassointuista, ja syykin selvisi.

Piipponen kertoi kyseisestä miehestä, Karista. Tämä oli sairastanut syöpää, joka oli lähettänyt etäispesäkkeitä keuhkoihin. Inhimillistä toivoa ei ollut. Kari ei pystynyt puhumaan, makuaisti oli hävinnyt kielestä. En kuullut Karin todistusta, joka oli tullut ohjelman alussa.

Eräänä päivänä Kari oli lähettänyt viestin Piipposelle sairaalasta: en jaksa enää taistella. Piipponen kävi rukoilemassa Karin puolesta jälleen ja ajatteli, että näki varmaan viimeisen kerran miehen hengissä.

Parin päivän kuluttua Karilta tuli viesti: lääkärit tutkivat, syöpä on hävinnyt!

Muutaman viikon kuluttua Kari pystyi puhumaan, makuaisti palautui. Mies nousi tautivuoteelta.

Aulikki Happonen rukoili tapansa mukaan katsojien puolesta. Mekin saimme sanan: pidä kiinni näystä, jonka olet saanut! Sen me totisesti teemme, emmekä hellitä ennen kuin Jumala vastaa. Olemmehan 25 vuotta odottaneet, miksi luovuttaisimme nyt!

Ohjelma oli meille rohkaisu: Jumala on voimallinen. Me odotamme hänen ilmestymistään. Jumala, ole armollinen, kosketa Aria. Vain sana sinulta, niin hän saa nousta. Tapahtukoon kuitenkin sinun tahtosi.

Huomisiltana olen toivottavasti mökillä nukkumassa. Lumet ovat sulaneet, niin että sinne pääsee autolla. Veljeni on ollut tänään lämmittämässä mökkiä, niin että tarkenen yöpyä siellä.

Kun lähden etäämmäs kodista, silloin Ari varmasti tajuaa selvemmin, ettei hän totta tosiaan pääse vuoteestaan mihinkään. Jumala vahvistakoon häntä, niin että hän kestää sen ahjon, jonka Jumala on hänelle antanut. Jumala lupaa, ettei hän anna suurempaa taakkaa, kuin hänen lapsensa jaksaa kantaa. Siitä huolimatta se tuntuu joskus liian ankaralle. Mutta Jumala on kaiken lohdutuksen Jumala. Hän on myös Arin Jumala ja Isä.

Minä käyn nukkumaan ja herään, ja Jumala on kanssani, sanan lupauksen mukaan. Hyviä unia sinullekin, arvoisa lukijani!